Pohdintaa koulutusreformista

Varminta koulutusrefromista puhuttaessa on ammatillisten opettajien työnkuvan muuttuminen. Mielenkiinnolla odotan, miten reformi vaikuttaa oman työni tekemiseen. 

Syksyn aikana kantautui monesta oppilaitoksesta uudenlaisten säästötoimien aihettamat hankaluudet. Harmillisesti osa oppilaitoksista on ymmärtänyt toimintojen tehostamisen siten, että leikataan kaikilta palkkoja samassa suhteessa ottamatta huomioon eri osastojen työpanosta ja -tulosta. Myös paljon puhututtaneet tuntien leikkaukset opiskelijoiden lähiopetuksesta sekä opettajien korvaamien ohjaajilla ovat ylittäneet uutiskynnyksen. 

Opiskelijan näkökulma

Henkilökohtaisesti olen eniten huolissani suoraan peruskoulusta tulevista nuorista, alaikäisistä opiskelijoista, joiden pitäisi kasvaa aikuiseksi nopeammin ja vähemmin lähitunnein. Aikaisemmin oppilaitoksessa pystyi myös kasvamaan, nyt pitäisi nopeammin hankkiutua yksilölliselle opinpolulle ja koulutussopimuksen tai oppisopimuksen kautta työelämään hankkimaan taitoja. Uudet, notkeat opinpolut mahdollistavat täsmäkouluttautumisen, mutta myös opiskelijoiden tulisi toimia aikaisempaa itsenäisemmin oppilaitoksessa. 

Toisaalta, kun nuoret juuri peruskoulusta tulleet ja aikuisemmat sijoitetaan samoihin ryhmiin, niin ryhmästä voidaan laittaa jo työelämässä kannuksensa saaneet ensin koulutussopimuksella yrityksiin jolloin voidaan satsata työsaliin jääneiden nuorempien opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämiseen.

Tulevaisuudessa luokassa istutaan vähemmän....

 Yrityksen näkökulma

Tässä on positiivinen mahdollisuus, jos oppilaitoksella on kattava yritysyhteistyöverkosto ja osaavia opettajia, jotka kykenevät tarvittaessa pukemaan haalarit päälleen ja kouluttamaan myös yrityksen sisällä.Tärkeintä onkin oppilaitoksen edustajana pitää huolta siitä, että myös yritys hyötyy nuorista harjoittelijoista. Oppilaitoksen edustajan tuleekin kuunnella yritysten tarpeita ja tehdä oppilaitoksesta hyödyllinen toimija opiskelijoiden ja yritysten rajapinnassa.

Opettajan työnkuvan muutos

Tätä ei selvästikään ole juurikaan mietitty useimmissa oppilaitoksissa. Mennään palkkauksessa järjettömästi vanhan järjestelmän mukaisesti tunnustamatta osaamista. Kokonaistyöaikaan siirtyminen olisi oikeudenmukainen ratkaisu. Myös työnkuva on muuttunut paljon esimerkiksi omalla kohdallani. Ennen riitti, kun pohti oman ryhmän opetuksen tutussa työsalissa, jonka järjestyksen tuntee ja minne voi ottaa sen verran harjoitustöitä, että jokaisella riittää tekemistä. Riitti, kun mietti yhden koulutusasteen kurssin kulun. 

Kouluttajat tauolla 400 kilometrin päässä oppilaitoksesta..

Nykyisin matkustetaan usein toiselle paikkakunnalle ja pidetään yhteistyöyritysten toivomusten mukaisia, pienistä moduleista koostuvia koulutuspäiviä. Työsaliopetus on siirretty eri yritysten tuotantolinjoille, joihin pääseminen vaatii työnjohdollisia taitoja sekä tulosvastuuta yrityksen tuotantotavoittesta. Pedagogista taitoa vaatii taasen opetussuunnitelman tavoitteiden yhdistäminen tuotantotavoitteisiin, monesti on hyvä olla olemassa useiden eri aihealueiden opetusmateriaalit valmiiina, jos tuotannossa tapahtuukin äkkinäinen muutos.

Samoille lähipäiville kerätään eri tutkintomuotojen opiskelijoita, opiskellaan taitoja eikä niinkään kurssin jäykästi määrittelemiä tavoitteita. Opettajan ja kouluttajan substanssiosaamisen tärkeys korostuu, mutta myös ns. pelisilmä ja pedagoginen osaaminen.

Kouluttavan opettajan kannalta tässä on ikävintä se, että palkkaus on heikompi yrityksessä kouluttavalle kuin työsalissa opettavalle.(kun lasketaan työpäivän koko pituus sekä matka-ajat) Esimerkikisi virassa oleva opettaja ei saa palkkaa siirtymistä toiselle paikkakunnalle, ellei tästä sovita erikseen.(muokkaus; riippuu siitä, katsotaanko virkamatkaksi vai virantoimitusmatkaksi, tulkintakysymys) Nykyinen palkkausjärjestelmä ajaakin osaavia opettajia takaisin teollisuuden ja muun työelämän palvelukseen pois opetustyöstä. Tämä on harmillista, sillä juuri näitä osaajia ei saisi päästää pois, kun muutenkin olemme kovilla. Samaan aikaan jäljelle jääneiden tulisi pystyä kehittämään koulutusta ja omaksumaan uuden lain mukaisia järjestelmiä lennosta.

Nykyisin tietojärjestelmien tulisi olla saavutettavissa ja helposti käytettävissä....

Koulujen tietohallintajärjestelmät

Monessa oppilaitoksessa ei ole riittävästi nykytilaan taipuvia tietohallintajärjestelmiä. Lomakkeet ja järjestelmät ovat vanhanaikaisia ja hankalasti käytettäviä. Opettajan tulisi kyetä melkein lennosta täyttämään ja mahdollisesti muokkaamaan opiskelijoiden valintojen mukaan jokaisen opiskelijan opinpolkua. Tämä haastaa arviointimenetelmiä  sekä vanhoja järjestelmiä, myös tiedon saatavuus ja rajoitettavuus pitänee ottaa huomioon. Toivottavasti saisimme valtakunnallisen "opetuspilven" joka olisi helppo käyttää ja myös toimisi.

Lopuksi kuitenkin jää kaikesta positiivinen tunne, jospa tämä toimisi. Luultavasti korjausliikkeitä tehdään parin tulevan vuoden aikana kuten myös erilaisia uusia malleja kehitetään. Toivottavasti "aivovuoto" oppilaitoksista ei ehdi kasvaa liian suureksi.....

Tiimiopettajuudesta

Nyt reformin myötä opettajan työnkuvan muutoksiin sisältyy erilaisiin työyhteisöihin kuuluminen, sulautuminen. Tiimitaidot ja joustavuus tulevat arvoon arvaamattomaan, kun opettajan työnkuvaan liittynee opetus koulun lisäksi työpaikoilla.

Voi olla, että tulevaisuus vaatii meitä hyväksymään vähän yllättäviäkin ratkaisuja....

Alakohtaiset opetustiimit
Tämä tilanne vaatii toimivan ja osaavan opetustiimin. Opetustiimiin kuuluvien tulee pystyä tekemään kaikkien tiimin jäsenten töitä. Kouluttajien tulee myös tottua siihen, että tiimin koostumus vaihtelee myös oppilaitoksissa. Tiimin jäsenten roolitus tulee miettiä tarkkaan kunkin osaamis- ja vahvuusalueiden mukaan. Tiimissä tuleekin olla erilaisia osaajia, kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa. Opetustiimin pakolliset osaamisalueet voisi luokitella esimerkiksi seuraavasti:

"Markkinointipäällikkö/toimitusjohtaja"
Osaamisalueet: markkinointi, substanssiosaaminen omalta alalta, pedagoginen ymmärrys
- Tämä tiimin jäsen tuntee substanssialan laajasti ja omaa tietotaidon koulutusten myyntiin ja markkinointiin. Hänen tulee olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalisesti taitava. Yrittäjyys tai yritteliäisyys ovat myös tärkeitä. Pedagogiset järjestelmät ja toimintamallit täytyy hallita.

"Hallipäällikkö, tuotantopäällikkö"
Osaamisalueet: Substanssin suvereeni hallinta, pedagogiikka, työnjohtotaidot
- Tämä tiimin jäsen tuntee substanssialan laajasti ja hallitsee työnjohdon sekä opiskelijoiden ohjaamisen sekä tietää, miten alan yritystä johdetaan. Osaa tehdä tarvittavat materiaalitilaukset ja kustannuslaskentaa. Kokemusta yrittäjänä toimimisesta.

"Koordinaattori, Teamleader"
Osaamisalueet; Substanssin riittävä hallinta, pedagoginen ymmärrys, tietotekniikka ja toimisto-ohjelmat, työnjohtotaidot, tiimin hallinta
- Tämä tiimin jäsen huolehtii konttoriasioiden toteutumisesta ja pitää huolen, että kaikki opiskeluun liittyvät asiat ovat lainmukaisessa järjestyksessä. Teamleader ohjaa muita tiimin jäseniä ja koordinoi tiimin jäsenten työn suorittamista(kuka tekee minkäkin työn ja milloin, koska kutsutaan opiskelijat lähipäiville ja mihin lähipäivään.)

"Ohjaaja, työnjohtaja"
Osaamisalueet; Substanssiosaaminen omalta alalta, pedagoginen ymmärrys, työnjohtotaidot
- Tämä tiimin jäsen toimii avustavissa tehtävissä ja opettajan/kouluttajan työparina. Hän on joustava ja tulee hyvin toimeen opiskelijoiden kanssa.

Tosiasiassa tiimien jäsenten tehtävät eivät ole näin selkeästi jaoteltavissa, vaan tarvitsemme tulevaisuudessa joustavasti ajattelevia henkilöitä jotka taitavat myös ongelmanratkaisun.

Toisinaan tuntuu, että jotakin puuttuu... Varmasti moni kouluttaja kokee tällä hetkellä epävarmuutta ja jopa riittämättömyyden tunnetta, kun työn perusta muuttuu niin nopeassa tahdissa.

Työnkuva muuttuu ja sirpaloituu
Nykyinen tuntien vähentäminen johtaa vääjämättä siihen, että oppilaitokset eivät enää "omista" opettajien ammattitaitoa kuten aikaisemmin. Kykenevät ja osaavat kouluttajat luultavammin hyvin piankin alkavat "myymään" osaamistaan sille oppilaitokselle, joka siitä parhaiten maksaa. Vastaavasti ketterät oppilaitokset ymmärtävät tilanteen ja pystyvät sitä hyödyntämään. Toki osa opettajista ja oppilaitoksistakin tukeutuvat perinteisempään linjaan, mutta kun resurssit alkavat huveta, niin ratkaisuja on pakko keksiä uusiakin. Tästä lisää seuraavassa päivityksessäni.

Ammatin opettamisen haasteet työpaikoilla

Olen viimeiset kaksi vuotta harjoittanut uudenlaista opettajuutta; Kehitimme Opetushallituksen hankkeissa Satelliittikoulut-menetelmää. Mallissa opettaja menee opiskelijan luokse työpaikalle ja opettaa koulutettavaa asiaa työssä oppien itsekin.
Tämä ei oikeastaan poikkea mitenkään vanhasta ja toimivaksi havaitusta mestari-oppipoikamallista, mutta siinä on muutamia seikkoja, jotka tekevät mallin käyttöön ottamisesta haastavaa.

Luettelen mallin lanseeraamisessa eteen tulleita haastavia asioita, joita nykyinen koulutusmalli ei tue tai jotka vaativat uudenlaista ajattelua oppilaitokselta ja sen johdolta;

1. Opetussuunnitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yrityksen tarpeisiin ja tavoitteisiin
2. Opettajan tai kouluttajan oma osaaminen ja sen lisääminen tarvittaessa.
3. Nopea reagointi tarvittaessa yritysten työvoiman kehittämisen tarpeisiin
4. Henkilökunnan valmius matkustamiseen ja jatkomarkkinointiin ns. kentällä

Pureudun tässä kirjoituksessa ensimmäiseen aiheeseen eli opetussuunnitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yritysten tarpeisiin ja tavoitteisiin. Loput aiheet käsittelen myöhemmissä blogipäivityksissäni.

1. Opetussuunitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yritysten tarpeisiin ja tavoitteisiin

Nykyisin käytettävä tutkintorakenne toimii mainiosti, kun koulutetaan ryhmiä suunnilleen samaan tahtiin oppilaitoksen tiloissa saman aikataulun mukaisesti. Kun siirrytään eri yrityksiin ja erilaisiin yrityksiin, tarvisemme huomattavasti joustavampia rakenteita opiskelun tueksi.

 Omalla alallani, pintakäsittelyssä esimerkiksi sama ammattitaitovaatimus toistuu monissa muissakin tutkinnon osissa lähes samanlaisena ja samassa laajuudessa. Lähdinkin jaottelemaan näiden kokemusteni mukaan uutta materiaalia ammattitaitovaatimusten mukaisesti entisen tutkinnon osien osittelun mukaan. Opettajan tai oppilaitoksen tuleekin pystyä havaitsemaan aikaisemmin opittu ammattitaitovaatimuksen mukainen osaaminen ja hyväksilukea se myös muihin tutkinnon osiin. Näin toimien kolmivuotinen tutkinto pääosin työpaikalla opiskeltuna voi nopean oppijan kohdalla lyhentää opiskeluaikaa hyvinkin radikaalisti.

Tämän kuvan mukainen malli soveltuu silloin, kun yritys tietää melko tarkasti, mitä he haluavat koulutukselta.

Tämän kuvan mukainen malli toimii parhaiten, kun koulutetaan esim. perustutkinto alkeista lähtien.

Tutkinnon osissa toistuvat samat ammattitaitovaatimukset pitää selvittää ennen Satellittikoulut-malliin siirtymistä. Itse värikoodasin eri ammattitaitovaatimukset tutkinnon osien sisältä. Tämän jälkeen siirryin tekemään ns. materiaalimassojen tallentamista, eli kokoan kaikki ko. ammattitaitovaatimukseen liittyvät aineistoni samalle nettisivulle linkkeinä, kuvina ja videoina. Tämä työ on vielä itselläni kesken ja teen sitä samalla kun koostan kursseja eri koulutuksiin.

Tässä linkki esimerkkisivulle, "Ruiskumaalaustöiden tekeminen työturvallisuusmääräysten mukaisesti";

Klikkaa kuvaa päästäksesi tutkimaan sivua.

Sama ammattitaitovaatimus toistuu seuraavissa tutkinnon osissa:

Pintakäsittelyalan perustutkinto:

Metallituotemaalaus ja Korroosionestomaalaus

Autoalan perustutkinto, automaalari:

Ruiskumaalaustyöt, Pohjustustyöt ja Eri materiaalien korjaus- ja maalaustyöt

Tämän ajatusmallin perusteella lähdin jakamaan tutkintojen osia ammattitaitovaatimusten mukaan ja havaitsin, että tutkintojen osissa tulee paljon toistoa, joka ei sinällään ole huono asia oppimisen kannalta. Kun mietitään kuitenkin työelämälähtöistä kouluttamista, niin toistoa tulee työn suorittamisesta työtehtävässä mm. tähän valittuun ammattitaitovaatimukseen joka päivä teollisuuden ruiskumaalarina toimivalle tai automaalaamossa toimivalle.(näissä on tietenkin työpaikkakohtaisia eroja) Johtopäätöksenä voisimme aikaisemman, tutkintojen osiin perustuvan mallin sijaan osittella tutkinnon suorittamisen ammattitaitovaatimuksen mukaan.

Tässä esimerkissä kaksi ammattitaitovaatimusta ja niiden vaikuttavuus eri tutkinnon osien sisällä.

Tässä Popplet-applikaatio iPadissa, keskellä tutkintojen osat ja sivuilla ammattitaitovaatimukset

Tutkintojen osien osittaminen ammattitaitovaatimusten mukaan vaatii tutustumisen tutkinnon osiin ajatuksella. Jatkopäätelmänä tutkinnon ositus tästä näkökulmasta on moduloida huomattavasti pienempin osiin, jotta todellinen henkilökohtaistaminen olisi helpompaa ja joustavampaa työelämän tarpeiden ja vaatimusten mukaan.

Kiltakoulut, hankkeesta verkostoksi

Kiltakoulut-toimintamalli on syntynyt käytännön tarpeesta saada opiskelijat motivoitumaan opiskelunsa aikana. Kiltakoulut-toimintamallin peruspilareita ovat opiskelijoiden tiedon hakeminen ja tallentaminen nykyaikaiseten mediavälineiden avulla sekä ammattitaidon vahvistaminen, johon sisältyvät työelämävalmiudet. Pedagogisina välineinä käytetään toimialasta riippuen vertaisoppimista, mestari-oppipoikamallia ja projektioppimista.

Vuoden kilta 2015, Sisustajakilta Original, Helsinki. Minna Lännenmäki kannattelee juuri saamaansa tunnustusta, vas. Esko Hentilä, Anu Konkarikoski, Minna Lännenmäki, Tapio Hanhilammi ja allekirjoittanut.

Toimintamallin laajentuminen verkostoksi alkoi, kun yhä useampi samoin ajatteleva opettaja ja kouluttaja liittyi mukaan yhteistoiminnalliseen toimintamallin kehittämiseen. Kiltakoulut-verkoston toimijat omaavat yritteliään asenteen ja tiimityötaidot, jotka yhdistettyinä mediatyökaluihin saavat hyvät käytänteet leviämään yli oppilaitosrajojen lähes reaaliajassa.

Joskus pulmaan ratkaisuun vaaditaan verkoston apua...

Kiltamallissa opiskelija vastuullistetaan omasta oppimisestaan, opettajan roolin muuttuessa valmentajaksi tai oppimisen ohjaajaksi. Oppimaan oppiminen ja opiskelijan motivointi ovat tärkeimpiä taitoja ja ominaisuuksia, kun opetetaan ihmisiä käden taidoissa. Myös elinikäisen oppimisen avaintaidot, sosiaalisuus, digitaalisuus ja yritteliäisyys pitäisi saada opintojen alkuvaiheessa opiskelijan omiksi toimintamalleiksi ja -tavoiksi.

Työn dokumentointi opiskelun lomassa on tärkeää. Kuvassa ruiskun huoltaminen ja sen dokumentointi käynnissä.

www.kiltakoulut.fi

Kiltakoulut-verkosto

Kiltakoulut-verkostoon kuuluu tällä hetkellä n. 40 eri kiltaa eli opiskelulinjaa 10 oppilaitoksessa. Kaikki kiltamaisesti opetuksensa järjestäneet eivät ole ottaneet Kiltakoulut-mallin mukaista logoa käyttöön, joten Kiltakoulut-logon alla toimivia linjoja on n. 30.

Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan lähemmin, missä kiltoja jo on.

Kiltakoulut lyhyesti;

• Kokoelma pedagogisia toimintamalleja, joiden avulla kouluttaja/opettaja voi helpommin vastata nykyaikaisen koulutuksen haasteisiin
• Verkosto, jonka avulla voi löytää nopeasti vastauksia
• Oppimisympäristömalli, jonka avulla voi kehittää koulutusta
• Kansallinen ja alueellinen toimija, konkreettista yhteistyötä koulujen ja opettajien välillä
• Opettajien täydennyskoulutusta opettajakorkeakoulujen kanssa yhteistyössä
• Ammattiopisto Tavastian rekisteröity tavaramerkki

Opettajakilta Orginal

Opettajakillan avoin ryhmä Facebookissa

Verkoston kasvaessa avasimme Opettajakillan verkkosivut materiaalien jakamiseksi itseopiskelua ajatellen. Havaitsimme tarpeen Opettajakillan toiminnan lisäämisestä ja nopeasti mukaan saatiin aktiivisia toimijoita. Opettajakilta kutsuu jäseniä mukaan verkostoitumaan ja Opettajakiltaan voi myös itse hakea, jos kokee kiltamaisen toimintamallin omakseen.

Opettajakillan verkkosivut

Miten aloitan kiltamaisen oppimisympäristön rakentamisen?

1. Ensimmäinen tehtävä on oman motivaation miettiminen. Kiltakoulutoiminta vaatii opettajalta innostusta omaan alaan, substanssiosaamisen tulee olla riittävän korkealla tasolla sekä valmiudet oppia koko ajan uutta.

Opettajan innostava esiintyminen opetustilanteessa on koko opetuksen perusta. Kun tiedostat oman motivaatiosi työhösi ja se on riittävän korkea, voit miettiä seuraavaa vaihetta kohti kiltakoulutoimintaa.

2. Työympäristön kartoittaminen, joka sisältää sekä oppimisympäristön sekä opettajakollegoiden arvioinnin.
Toiminnan aloittaminen ja jatkaminen vaatii kaikkien saman alan vuosikurssien opettajien myötämielisyyttä, sillä kiltamaisen opetustavan perusperiaatteet ovat vanhemmat tutor-oppilaat sekä joustava ohjaustapa eri vuosikurssien välillä. Voidaankin puhua opettamisen ohjaustiimistä eli myös opetus tulee tapahtua tiimityönä. Esimerkiksi jos kaksi luokkaa on samassa työtilassa samaan aikaan, ohjetta tarvitseva opiskelija voi pyytää lähintä opettajaa, ohjaajaa tai tutoria neuvomaan itseään. Ryhmänohjaajan tehtävät jätetään edelleen ryhmänohjaajalle; Opiskelijan poissaolot yms. kirjaa oma opettaja/ryhmänohjaaja.

3. Oppilaitoksen johdon suhtautuminen
Kannattaa keskustella johdon kanssa ennen toimintamallin käyttöönottoa. Toisaalta jos kiltatoimintaan liittymisen paineet tulevat johdon eikä opettajien taholta, on edettävä varovaisesti. Alkuvaiheessa kiltamainen opetustapa voi vaatia sijoituksia oppilaitoksen johdolta niin kalustoon kuin henkilökunnan koulutukseenkin. Kun toiminta on saatu alulle, niin se pitäisi onnistua nykyisen palkkauksen puitteissa.(vrt. suunnitteluaika/oppitunti)

4. Opiskelijoiden motivoiminen
Opiskelijoille kannattaa kertoa asiasta vasta kun tietää että kiltakoulutoiminta voidaan toteuttaa. Opiskelijat lähtevät herkästi mukaan toimintaan, kunhan heille kertoo rehellisesti mistä on kyse, sillä kiltamainen opetus auttaa kyllä opintojen suorittamista selkeästi. Vertaisoppimisen omaksuminen vähentää eri vuosikurssien välisiä jännitteitä poistaen kiusaamisen lähes kokonaan.

Jari Välkkynen,
Kiltakoulut-valmentaja

Kiltakoulut, etiikasta

Kiltakoulujen projektipäällikkö Anu Konkarikoski ja Pintakilta-opettaja Jukka Rinne poseeraavat uuden luokan seinämaalauksen edessä hupparikansan puolella-kampanjaa varten.

Kiltakoulut-toimintamalli on levinnyt yllättävän nopeasti. Kaikki alkoi yhdestä wikistä, yhden innostuneen luokan blogittamisesta. Olen päässyt näköalapaikalle näkemään pedagogisen toimintamallin mallintamista ja sen kehittymistä sekä leviämistä. Toimintamallin levittäminen jatkuu Kiltakoulut-valmennuksen toteuttamisena opettajien täydennyskoulutuksena.
Itse pedagoginen toimintamalli on aika valmis, sen kehittämiseen ovat osallistuneet lähes kaikki Kiltakoulut-hankkeissa mukana olleet opettajat ja kouluttajat. Ilman tätä hienoa joukkoa emme olisi koskaan saaneet Kiltakouluja nykyisenkaltaiseen lentoon.

Kun toimintamalli ja oppimisympäristöt alkavat olla kunnossa, voidaan huomiota kääntää hieman toiminnan eettiseen suuntaan; Kun opettaja ottaa haltuun Kiltakoulut-mallin mukaiset opetusmenetemät ja mediavälineet, voidaan sanoa, että on päästy hyvään alkuun.

Aikansa kutakin, ensin mentiin hetki laitteet edellä.... Onneksi pedagogiikkakin löytyi...

Avoimet oppimateriaalit, mediavälineet ja pedagogiset mallit ovat sinällään välineitä joiden avulla on helpompi siirtää tässä ajassa tietoa oppijoille. Esitän tässä nyt muutamia mieltäni askarruttaneita väittämiä ja ajatuksia, tarkoituksena ei ole loukata ketään vaan tuoda julki ajatuksia, jotka hiipivät päähäni lukiessani erityisopettajakoulutuksen materiaaleja verraten niitä Kiltakoulut-malliin:

Etiikasta:
Mielestäni opettajaksi ryhtyvän etiikan pitäisi olla täysin kunnossa. Harmillisen usein näkee opettajia, joiden arvomaailma ja oma eettinen ajattelu on itsekäs ja jopa oppilasvihamielinen. Mietin etiikkaa tässä omana pohdintana koko opettajuuden kannalta, sillä inkluusioajatteluni mukaan erityisopettajia ei tarvita, vaan tarvitaan opettajia, jotka taitavat erityistä tukea tarvitsevien opettamisen.

Työvälineet löytyvät, löytyykö tarkoitus kaikille? Osaammeko käyttää näitä oikein?

Opettajan moraalin tulee peilautua opettajan tekemisen ja valintojen kautta. Opettajan tulee elää kuten opettaa, muuten opettajan työ on opettajan roolin suorittamista. Myös työn johtamisen vastuu on siirtymässä/siirtynyt yhä enemmän opettajien omille harteille, joten moraalin tulisi olla kohdallaan.

Ruohotien(Oppiminen ja ammatillinen kasvu, WSOY, Helsinki, 2000) mukaan; ”Yksilön menestys riippuu kollektiivisesta menestyksestä ja siksi yksilön kohtalo on yhä enemmän sidottu työtovereihin. Organisaation tulee luoda edellytykset sille, että ihmiset oppivat hallitsemaan epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta sekä pystyvät kehittymään yhdessä.”

”Filosofinen etiikka pyrkii tuottamaan normeja, joilla ohjataan ihmisiä pyrkimään kohti hyvää elämää ja säätelemään heidän keskinäistä toimintaansa.”(s. 105)


Olen ottanut tavaksi pitää yhden ammattietiikka-tunnin viikoittain nuorisoasteen opiskelijoilleni. Tunnin aikana mietimme päivänpolttavia, mediassa esillä olevia asioita sekä ammattialan käyttäytymisnormeja. Pyrin saamaan aikaan vuoropuhelun opiskelijoiden kanssa joskus jopa hieman provosoidenkin väittämillä. Samalla tulee tuuletettua omiakin asenteita, joskus etiikkatuntimme muuttavat myös omia näkemyksiäni oppilaiden kanssa vuorovaikutuksessa. Opettaja on paljon vartija, hän voi omalla toiminnallaan joko innostaa tai masentaa suuria joukkoja ihmisiä. Kerrannaisvaikutukset voivat olla käsittämättömän suuret, niin hyvässä kuin pahassa. Mielestäni opettajan moraalista ja etiikasta puhutaan aivan liian vähän. Myös kasvatustehtävän siirtyminen enenevissä määrin koulun hoidettavaksi kasvattaa eettisen ajattelun tarvetta koulujen henkilöstöille, koko hierarkia mukaan lukien.

Normaali?:

Viime aikoina itseäni on alkanut mietityttämään käsite ”normaali”, jota usein käytetään oppijoista..
Perinteisen koulun kannalta normaali opiskelija on ilmeisesti sellainen, joka istuu hiljaa paikallaan ja kuuntelee opetusta tehden muistiinpanoja?(Auditiivinen oppija)

Maalaustarvikkeet järjestyksessä, motivoiko tämä innovoimaan? Toisia kyllä, toisia ei...

Osa ihmisistä tuntee itsensä luovemmaksi tässä näkyvmässä, liika järjestys saattaa ahdistaa...

Itse mietin lähes päivittäin nuorisoasteen luokkia opetettaessa osan opiskelijoiden lokerointia pahimmassa tapauksessa koko peruskoulun ajan; Kun kerran on saanut ala-asteella pienryhmä- tai ”erkkastatuksen”, se seuraa läpi peruskoulun toiselle asteelle asti. Ihmeellisesti suurin osa näistä peruskoulussa ”tuomituista” pärjää lähes kiitettävästi, kun opetus muotoillaan heille soveltuvaksi. Myös rajojen ja sääntöjen määrittely on tärkeää. Mielestäni erityistä tukea tarvitsevien opetuksen ei tarvitse poiketa yleisopetuksesta, vaan yleisopetuksen tulee olla sellaista, että eri oppimistyylejä tukevaa opetusta on jatkuvasti.

Pitäisikö perinteisen koulun mennä hieman itseensä, onko akateeminen älykkyys ja sen mittaaminen oikea tapa kouluttaa tulevaisuuden työntekijöitä? Koulussa on arvostettu kautta aikojen akateemista taitoa, mutta miten nämä akateemisesti kouluttautuneet pystyvät vastaamaan maailman alati muuttuvaan todellisuuteen?

Työurat sirpaloituvat, epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät. Mielestäni erityispedagogiikan järjestelmät ovat ylimitoitetut. Onko tarpeen ”diagnosoida” opiskelija heti alkuun, tavallaan työntää pois normaalin käsitteestä?

 ”Ihmiset kysyvät minulta usein; Ovatko nuoret nykyään erilaisia kuin 20 vuotta sitten? Kyllä he ovat. Koska maailma on erilainen, heidän aivonsa ovat kytkeytyneet eri tavalla.”(Martin Westwell, Oxford/s. 124, Syntynyt digiaikaan, Tapscott, WSOYpro, Porvoo, 2010)