Opettajan osaaminen

Koulutusreformin myötä myös ammatillisen opettajan työnkuva muuttunee radikaalisti. Nykyisen kaltainen luokkamuotoinen ryhmäopetus tulee harvinaisemmaksi ja uudenlainen, työelämän kanssa joustavasti tehtävä opetus ja koulutus lisääntyvät.
Koulutusta omalla työpaikalla, teoriaosuudet työn lomassa... Pintakäsittelymestariksi opiskeleva Bao tekee muistiinpanoja maalin viskositeetin mittauksesta.

Opettajan työnkuva

Ammatillisen opettajan työnkuva on perinteisesti ollut sellainen, että työpaikka on koululla ja työssäoppimisen ohjaus on tapahtunut yrityksissä. Töihin on menty lukujärjestyksen mukaan ja kesällä on vietetty kesätaukoa, opetuksetonta aikaa. Oman työn suunnittelua ei juurikaan ole tarvinnut tehdä muuten kuin työsalitehtävien suhteen.(omat materiaalit, omat kurssit ja moduloinnit)

Koulun työsalissa opiskelijoita voi ohjata hallitusti, kaikki tekevät samankaltaisia töitä suunnilleen samaan aikaan ja samassa tahdissa.

Reformin aiheuttama muutos työnkuvassa

Kouluttajan ja opettajan tulee nyt pystyä toimimaan oman alan yritysten kanssa yhteistyössä siten, että koulutuksen suunnittelussa ja järjestämisessä otetaan huomioon yhtälailla yrityksen tarpeet kuin opetussuunnitelman vaatimukset ammatin opiskelemiseksi. Opetus tulee järjestää aikaisempaa huomattavasti joustavammin ja siten, että vaikuttavuus työpaikan toiveisiin lisääntyy. Tavallaan myös työpaikka "henkilökohtaistetaan" eli tutustutaan etukäteen työpaikan tarpeisiin jo ennen koulutuksen aloittamista. 
Ratesteel Oy:n maalaamo Vieremällä. Perustutkinnon ensimmäiset ruiskumaalausharjoitukset menossa. Koulutus sopeutuu yrityksen tuotannon ja laitteiston tarpeisiin. Samassa koulutuksessa on muitakin Ponsse Oyj:n alihankkijoiden pintakäsittelijöitä sekä paikallisten konepajojen pintakäsittelijöitä.
Entisen tutun työsalin sijaan opettaja tai kouluttaja menee sinne, missä koulutustarvetta on. Hän pukee haalarit päälleen ja opettaa opiskelijoitaan heidän omassa työympäristössään. Tämä malli vaatii vahvan substanssiosaamisen opettajalta.

Opetuksen luonteen muuttuessa opettajan työnkuvakin muuttuu, pystyykö opettaja muuttumaan? Osaako oppilaitokset ottaa huomioon uuden työnkuvan tuomat muutokset työaikoihin ja esim. matkustamisesta aiheutuneeseen työpäivän pidentymiseen? 

Miten tästä selvitään?

Ei varmastikaan ole yhtä ainoata tapaa edetä, vaan ratkaisut ovat ala- ja aluekohtaisia. Muutamia huomiota olen tehnyt kokeillessani nyt tämänkaltaisen opetuksen järjestämistä ja suorittamista.


Opettajan yritteliäisyys ja sisäinen yrittäjyys

Oma työurani ennen opettajuutta sisälsi paljon yksin tekemistä ja pienyrittäjän näkökulmasta Suomi ja vähän muukin maailma tulivat tutuiksi. Saan kiittää paljosta yrittäjän uraani myös oppilaitoksessa tapahtuvan murroksen kestämisessä. Tuntuu, kuin olisin palannut juurilleni, sillä niin samankaltaiseksi koen työnkuvani muuttuneen tai olevan muuttumassa.

Aktiivinen vuoropuhelu oman substanssialan yritysten kanssa sekä nopea reagointi ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita nykyisessä tilanteessa myös opettajalle. Omia työtunteja sekä resurssien käyttöä on pakko priorisoida, onneksi työnantajani Ammattiopisto Tavastia on antanut riittävästi liikkumatilaa.

 Tässä nykyisessä tilanteessa tosin opettajan jäykkä palkkausjärjestelmä ainaisine resurssien laskemisineen on liian byrokraattinen ja vanhanaikainen. Odotan innolla mahdollista kokonaistyöaikaa, joka tekee kaiken tekemisen näkyväksi ja antaa realistiset raamit toiminnalle ilman kaiken poikkeavan työajan käytön erikseen anomista.

Tässä näkemyksiäni yrittäjyydestä silloin, kun se palvelee parhaiten myös oppimista ja opettamista.
Opettajan ja kouluttajan lisäksi tarvitaan koulutuskoordinaattoreita ja ohjaajia, entisenlaisen yksin puurtamisen sijaan tiimityötaidot ja toimivat, samoin motivoituneet ja orientoituneet tiimit tulevat arvoonsa. Aikaisemmin kouluttajan ja opettajan työssä vähemmän tärkeät taidot, kuten oman tiimin osaamisen markkinointi, oman alan brändin luominen ja joustavuus reagoida ovat nousseet erittäin tärkeiksi ominaisuuksiksi.  

Oppilaslähtöisyys voisi olla vaikka ihan ensimmäisenä tässä luettelossa. kuten se tuossa arvojärjestyksessä onkin..

Ammattietiikkaa ja arvoja viljellään kyllä paljon juhlapuheissa maanlaajuisesti, mutta kuinka usein ne ovat selkeitä käytänteitä?

Opetustiimin työntekijöiden tulee pystyä tarvittaessa tekemään toisten tiimiläisten työtehtäviä. Koordinaattorin tehtävät ovat osin samat kuin opettajan, molemmat tekevät henkilökohtaistamista ja molemmat kykenevät myös toimimaan markkinointitehtävissä yrityksissä. Reformin myötä avainhenkilöiden etsiminen ja tunnistaminen ovat oppilaitosjohdon tärkeimpiä tehtäviä. Monesti se eniten koulutettu ei ole enää sopivin, vaikka olisi paperilla pätevin....

Tässä kuvassa koulutuspäällikkö Riikka Riihimäen pohdintaa, miten tiimille tulisi asettaa toimivaltarajat. Miten esimies tulevaisuudessa hoitaa tehtäviään yhteistyössä tiimien kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti