Ammatin opettamisen haasteet työpaikoilla

Olen viimeiset kaksi vuotta harjoittanut uudenlaista opettajuutta; Kehitimme Opetushallituksen hankkeissa Satelliittikoulut-menetelmää. Mallissa opettaja menee opiskelijan luokse työpaikalle ja opettaa koulutettavaa asiaa työssä oppien itsekin.
Tämä ei oikeastaan poikkea mitenkään vanhasta ja toimivaksi havaitusta mestari-oppipoikamallista, mutta siinä on muutamia seikkoja, jotka tekevät mallin käyttöön ottamisesta haastavaa.

Luettelen mallin lanseeraamisessa eteen tulleita haastavia asioita, joita nykyinen koulutusmalli ei tue tai jotka vaativat uudenlaista ajattelua oppilaitokselta ja sen johdolta;

1. Opetussuunnitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yrityksen tarpeisiin ja tavoitteisiin
2. Opettajan tai kouluttajan oma osaaminen ja sen lisääminen tarvittaessa.
3. Nopea reagointi tarvittaessa yritysten työvoiman kehittämisen tarpeisiin
4. Henkilökunnan valmius matkustamiseen ja jatkomarkkinointiin ns. kentällä

Pureudun tässä kirjoituksessa ensimmäiseen aiheeseen eli opetussuunnitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yritysten tarpeisiin ja tavoitteisiin. Loput aiheet käsittelen myöhemmissä blogipäivityksissäni.

1. Opetussuunitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yritysten tarpeisiin ja tavoitteisiin

Nykyisin käytettävä tutkintorakenne toimii mainiosti, kun koulutetaan ryhmiä suunnilleen samaan tahtiin oppilaitoksen tiloissa saman aikataulun mukaisesti. Kun siirrytään eri yrityksiin ja erilaisiin yrityksiin, tarvisemme huomattavasti joustavampia rakenteita opiskelun tueksi.

 Omalla alallani, pintakäsittelyssä esimerkiksi sama ammattitaitovaatimus toistuu monissa muissakin tutkinnon osissa lähes samanlaisena ja samassa laajuudessa. Lähdinkin jaottelemaan näiden kokemusteni mukaan uutta materiaalia ammattitaitovaatimusten mukaisesti entisen tutkinnon osien osittelun mukaan. Opettajan tai oppilaitoksen tuleekin pystyä havaitsemaan aikaisemmin opittu ammattitaitovaatimuksen mukainen osaaminen ja hyväksilukea se myös muihin tutkinnon osiin. Näin toimien kolmivuotinen tutkinto pääosin työpaikalla opiskeltuna voi nopean oppijan kohdalla lyhentää opiskeluaikaa hyvinkin radikaalisti.

Tämän kuvan mukainen malli soveltuu silloin, kun yritys tietää melko tarkasti, mitä he haluavat koulutukselta.

Tämän kuvan mukainen malli toimii parhaiten, kun koulutetaan esim. perustutkinto alkeista lähtien.

Tutkinnon osissa toistuvat samat ammattitaitovaatimukset pitää selvittää ennen Satellittikoulut-malliin siirtymistä. Itse värikoodasin eri ammattitaitovaatimukset tutkinnon osien sisältä. Tämän jälkeen siirryin tekemään ns. materiaalimassojen tallentamista, eli kokoan kaikki ko. ammattitaitovaatimukseen liittyvät aineistoni samalle nettisivulle linkkeinä, kuvina ja videoina. Tämä työ on vielä itselläni kesken ja teen sitä samalla kun koostan kursseja eri koulutuksiin.

Tässä linkki esimerkkisivulle, "Ruiskumaalaustöiden tekeminen työturvallisuusmääräysten mukaisesti";

Klikkaa kuvaa päästäksesi tutkimaan sivua.

Sama ammattitaitovaatimus toistuu seuraavissa tutkinnon osissa:

Pintakäsittelyalan perustutkinto:

Metallituotemaalaus ja Korroosionestomaalaus

Autoalan perustutkinto, automaalari:

Ruiskumaalaustyöt, Pohjustustyöt ja Eri materiaalien korjaus- ja maalaustyöt

Tämän ajatusmallin perusteella lähdin jakamaan tutkintojen osia ammattitaitovaatimusten mukaan ja havaitsin, että tutkintojen osissa tulee paljon toistoa, joka ei sinällään ole huono asia oppimisen kannalta. Kun mietitään kuitenkin työelämälähtöistä kouluttamista, niin toistoa tulee työn suorittamisesta työtehtävässä mm. tähän valittuun ammattitaitovaatimukseen joka päivä teollisuuden ruiskumaalarina toimivalle tai automaalaamossa toimivalle.(näissä on tietenkin työpaikkakohtaisia eroja) Johtopäätöksenä voisimme aikaisemman, tutkintojen osiin perustuvan mallin sijaan osittella tutkinnon suorittamisen ammattitaitovaatimuksen mukaan.

Tässä esimerkissä kaksi ammattitaitovaatimusta ja niiden vaikuttavuus eri tutkinnon osien sisällä.

Tässä Popplet-applikaatio iPadissa, keskellä tutkintojen osat ja sivuilla ammattitaitovaatimukset

Tutkintojen osien osittaminen ammattitaitovaatimusten mukaan vaatii tutustumisen tutkinnon osiin ajatuksella. Jatkopäätelmänä tutkinnon ositus tästä näkökulmasta on moduloida huomattavasti pienempin osiin, jotta todellinen henkilökohtaistaminen olisi helpompaa ja joustavampaa työelämän tarpeiden ja vaatimusten mukaan.

Kiltakoulut, hankkeesta verkostoksi

Kiltakoulut-toimintamalli on syntynyt käytännön tarpeesta saada opiskelijat motivoitumaan opiskelunsa aikana. Kiltakoulut-toimintamallin peruspilareita ovat opiskelijoiden tiedon hakeminen ja tallentaminen nykyaikaiseten mediavälineiden avulla sekä ammattitaidon vahvistaminen, johon sisältyvät työelämävalmiudet. Pedagogisina välineinä käytetään toimialasta riippuen vertaisoppimista, mestari-oppipoikamallia ja projektioppimista.

Vuoden kilta 2015, Sisustajakilta Original, Helsinki. Minna Lännenmäki kannattelee juuri saamaansa tunnustusta, vas. Esko Hentilä, Anu Konkarikoski, Minna Lännenmäki, Tapio Hanhilammi ja allekirjoittanut.

Toimintamallin laajentuminen verkostoksi alkoi, kun yhä useampi samoin ajatteleva opettaja ja kouluttaja liittyi mukaan yhteistoiminnalliseen toimintamallin kehittämiseen. Kiltakoulut-verkoston toimijat omaavat yritteliään asenteen ja tiimityötaidot, jotka yhdistettyinä mediatyökaluihin saavat hyvät käytänteet leviämään yli oppilaitosrajojen lähes reaaliajassa.

Joskus pulmaan ratkaisuun vaaditaan verkoston apua...

Kiltamallissa opiskelija vastuullistetaan omasta oppimisestaan, opettajan roolin muuttuessa valmentajaksi tai oppimisen ohjaajaksi. Oppimaan oppiminen ja opiskelijan motivointi ovat tärkeimpiä taitoja ja ominaisuuksia, kun opetetaan ihmisiä käden taidoissa. Myös elinikäisen oppimisen avaintaidot, sosiaalisuus, digitaalisuus ja yritteliäisyys pitäisi saada opintojen alkuvaiheessa opiskelijan omiksi toimintamalleiksi ja -tavoiksi.

Työn dokumentointi opiskelun lomassa on tärkeää. Kuvassa ruiskun huoltaminen ja sen dokumentointi käynnissä.

www.kiltakoulut.fi

Kiltakoulut-verkosto

Kiltakoulut-verkostoon kuuluu tällä hetkellä n. 40 eri kiltaa eli opiskelulinjaa 10 oppilaitoksessa. Kaikki kiltamaisesti opetuksensa järjestäneet eivät ole ottaneet Kiltakoulut-mallin mukaista logoa käyttöön, joten Kiltakoulut-logon alla toimivia linjoja on n. 30.

Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan lähemmin, missä kiltoja jo on.

Kiltakoulut lyhyesti;

• Kokoelma pedagogisia toimintamalleja, joiden avulla kouluttaja/opettaja voi helpommin vastata nykyaikaisen koulutuksen haasteisiin
• Verkosto, jonka avulla voi löytää nopeasti vastauksia
• Oppimisympäristömalli, jonka avulla voi kehittää koulutusta
• Kansallinen ja alueellinen toimija, konkreettista yhteistyötä koulujen ja opettajien välillä
• Opettajien täydennyskoulutusta opettajakorkeakoulujen kanssa yhteistyössä
• Ammattiopisto Tavastian rekisteröity tavaramerkki

Opettajakilta Orginal

Opettajakillan avoin ryhmä Facebookissa

Verkoston kasvaessa avasimme Opettajakillan verkkosivut materiaalien jakamiseksi itseopiskelua ajatellen. Havaitsimme tarpeen Opettajakillan toiminnan lisäämisestä ja nopeasti mukaan saatiin aktiivisia toimijoita. Opettajakilta kutsuu jäseniä mukaan verkostoitumaan ja Opettajakiltaan voi myös itse hakea, jos kokee kiltamaisen toimintamallin omakseen.

Opettajakillan verkkosivut

Miten aloitan kiltamaisen oppimisympäristön rakentamisen?

1. Ensimmäinen tehtävä on oman motivaation miettiminen. Kiltakoulutoiminta vaatii opettajalta innostusta omaan alaan, substanssiosaamisen tulee olla riittävän korkealla tasolla sekä valmiudet oppia koko ajan uutta.

Opettajan innostava esiintyminen opetustilanteessa on koko opetuksen perusta. Kun tiedostat oman motivaatiosi työhösi ja se on riittävän korkea, voit miettiä seuraavaa vaihetta kohti kiltakoulutoimintaa.

2. Työympäristön kartoittaminen, joka sisältää sekä oppimisympäristön sekä opettajakollegoiden arvioinnin.
Toiminnan aloittaminen ja jatkaminen vaatii kaikkien saman alan vuosikurssien opettajien myötämielisyyttä, sillä kiltamaisen opetustavan perusperiaatteet ovat vanhemmat tutor-oppilaat sekä joustava ohjaustapa eri vuosikurssien välillä. Voidaankin puhua opettamisen ohjaustiimistä eli myös opetus tulee tapahtua tiimityönä. Esimerkiksi jos kaksi luokkaa on samassa työtilassa samaan aikaan, ohjetta tarvitseva opiskelija voi pyytää lähintä opettajaa, ohjaajaa tai tutoria neuvomaan itseään. Ryhmänohjaajan tehtävät jätetään edelleen ryhmänohjaajalle; Opiskelijan poissaolot yms. kirjaa oma opettaja/ryhmänohjaaja.

3. Oppilaitoksen johdon suhtautuminen
Kannattaa keskustella johdon kanssa ennen toimintamallin käyttöönottoa. Toisaalta jos kiltatoimintaan liittymisen paineet tulevat johdon eikä opettajien taholta, on edettävä varovaisesti. Alkuvaiheessa kiltamainen opetustapa voi vaatia sijoituksia oppilaitoksen johdolta niin kalustoon kuin henkilökunnan koulutukseenkin. Kun toiminta on saatu alulle, niin se pitäisi onnistua nykyisen palkkauksen puitteissa.(vrt. suunnitteluaika/oppitunti)

4. Opiskelijoiden motivoiminen
Opiskelijoille kannattaa kertoa asiasta vasta kun tietää että kiltakoulutoiminta voidaan toteuttaa. Opiskelijat lähtevät herkästi mukaan toimintaan, kunhan heille kertoo rehellisesti mistä on kyse, sillä kiltamainen opetus auttaa kyllä opintojen suorittamista selkeästi. Vertaisoppimisen omaksuminen vähentää eri vuosikurssien välisiä jännitteitä poistaen kiusaamisen lähes kokonaan.

Jari Välkkynen,
Kiltakoulut-valmentaja

Ulkoisten tunnusten(artefaktien) merkitys opiskelijoiden ryhmäyttämisessä

Kiltakoulut-oppimisympäristön yksi tärkeä osa on näkyvät elementit ryhmään, omaan joukkoon tai "heimoon" kuulumisesta. Pintakilta Originalissa on pitkät perinteet artefakteista osana ryhmäyttämistä.

Kiltakoulut verkoston nettisivut

Oma logo on tärkeä osa osaamisalan identiteettiä. Pintakillan nettisivut löydät täältä.

Artefaktien rooli on tullut vuosi vuodelta tärkeämmäksi osaksi ryhmäyttämistä. Opiskelijat "leimautuvat" helpommin Pintakiltaan kuin monialaiseen oppilaitokseen. Alakohtainen, oma pienempi yksikkö tulee saman, yhteisen (oppimis)tavoitteen vuoksi läheisemmäksi kuin monialainen oppilaitos.

Pintakillan kouluhupparit ja projektit vahvistavat ammatti-identiteettiä

Kyseessä on myös orastavan ammatti-identiteetin vahvistaminen. Opettajien ja ohjaajien rooli on tärkeä, sillä samalla kun pidetään huolta ryhmän dynamiikan parantamisesta, pitää tarkastella asiaa myös toisesta näkökulmasta; Pintakilta-jengi, joka ylenkatsoo muiden linjojen opiskelijoita ei ole suotavaa muodostua. Tästä päästäänkin yhteen ammattieetiiseen kysymykseen, miten innostetaan riittävästi, mutta positiivisesti vahvistaen, opiskelijan omaa osaamista esiintuoden?

Uudet valkoisten haalareiden haltijat ja Pintaliitäjä-palkinnon saaneet yhteiskuvassa

Oranssi, valkoinen ja Harmaa
Jo ensimmäisenä päivänä aloitamme opiskelijoiden tutustumisen artefakteihimme. Toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoista on valittu sosiaalisesti taitavat ja osaavat valkohaalarisiksi tutor-oppilaiksi, jotka toimivat isoveljen tai -siskon tavoin ensimmäisten päivien aikana opastaen nuorempia alkuun opettajan tukena.

Valkoiset haalarit ansaitaan, niitä ei saa automaattisesti. Tämä opettaa suhtautumaan vastuuntuntoisesti opintoihin sekä samalla antaa varmuutta valkohaalariselle oman tekemisen omaksumiseen.Opettajat ja ohjaajat pitävät oransseja työpaitoja/huppareita, joten hallityöskentelyssä yhdellä silmäyksellä voi havaita, mistä suunnasta voi etsiä apua oppimisensa tueksi.

Valkoiset haalarit ansaitaan... Ohjaaja kättelee ja kysyy samalla, onko opiskelija valmis kantaamaan valkoisia haalareitaan...

Tästä opiskelijoiden suunnittelemasta projektiasusta Pintakilta sai värinsä 2010.

Corvette-projekti määritteli Pintakillan päävärit, oranssin ja mustan. Corvette oli ensimmäinen projektimme, joka sai suuren näkyvyyden sosiaalisessa mediassa.(olemme tehneet joka vuosi projektiauton) Kuvassa kaikilla opiskelijoilla on tässä vaiheessa valkoiset haalarit.(2010)

Opiskelijat edustavat mustassa hupparissaan..(Hot Rod & Rock Show, 2015)

Pintakilta Tampereenkin opiskelijat edustavat mustassa...Hot Rod & Rock Show, 2015)

Oranssi erottuu kauas työsalissa...

Näkyvät merkit osaamisen kehittymisestä
Opiskelijoillemme valkoiset haalarit ovat tavoiteltava merkki edistymisestä alalla. Palkitsemme vuosittain myös Pintaliitäjät, yhdestä kahteen opiskelijaa, jotka omalla esimerkillään ja positiivisuudellaan ylläpitävät Pintakilta-henkeä työsalissa. Pintaliitäjä saa pysyvän merkin nimityksestään koulun seinälle diplomin muodossa sekä ommeltavan hihamerkin haalareihinsa ja kouluhuppariin.

Näitä on harvalla.. Merkki on samanlainen, kuin pintakäsittelymestarin merkki, mutta eroaa lähinnä sillä, että Mestarimerkissä on kultaiset siivet, liitäjällä hopeiset.

Kiltahuppari identiteetin vahvistajana
Kukapa meistä ei haluasi kuulua johonkin yhteisöön? Olemme luoneet säännöstön, joka tulee pitää mielessä kiltahupparia pidettässä. Pitää käyttäytyä yhteisön edustajana, muistaa hyvät tavat ja säännöt. Huppari on opiskelijan itsensä hankkima, mutta Pintakilta maksaa logon brodeerauksen. Näin toimien pidätämme oikeuden vaihtaa hupparin perusmalliseen mustaan ilman brodeerauksia, jos sitä pitäessä toimitaan killan sääntöjen vastaisesti.(Opiskelija on ostanut pelkän hupparin, ei logoja, jotka ovat Pintakillan "omaisuutta".) Säännöt ovat jokaisella luokalla itse laaditut ja linjassa oppilaitoksen järjestyssääntöjen kanssa.

Näitä sääntöjä tulee noudattaa oppilaitoksen alueella ja tapahtumissa, Ei olisi pahitteeksi, jos säännöt juurtuisivat toimintamalliksi...

Monet nuoret ovat vähän hämmennyksissään ja alttiita monenlaisille vaikutteille. Olemme tyytyväisiä, jos pystymme täyttämään "heimoutumisen" tarvetta terveellä ammattiin valmistavalla tavalla siten, että orastava ammattiylpeys määrittelee toimintaa.

Tässä yksi positiivisen heimoutumisen malli, urheiluseuraan leimaantuminen...

Esimerkin voima
Jos ylläkuvatun toiminnan haluaa saada nuorille "myytyä", pitää koko opettajatiimin toimia samojen sääntöjen mukaan mitä nuorilta vaaditaan, esimerkkinä ja osin ammatillisena esikuvana. Kiltakoulut-verkostossa on monta opiskelijaryhmää, joissa tämän tyylinen toiminta on jo arkipäivää tai orastamassa toimintamalliksi.

Opettajakilta, keskustelua pedagogiikasta. Jos kiinnostuit, tervetuloa "heimoon".

Verkostoa löytyy myös oppilaitosten johdolle.

Raksakilta Original, uusimpia jäseniä verkostossamme

Kiltakoulut, etiikasta

Kiltakoulujen projektipäällikkö Anu Konkarikoski ja Pintakilta-opettaja Jukka Rinne poseeraavat uuden luokan seinämaalauksen edessä hupparikansan puolella-kampanjaa varten.

Kiltakoulut-toimintamalli on levinnyt yllättävän nopeasti. Kaikki alkoi yhdestä wikistä, yhden innostuneen luokan blogittamisesta. Olen päässyt näköalapaikalle näkemään pedagogisen toimintamallin mallintamista ja sen kehittymistä sekä leviämistä. Toimintamallin levittäminen jatkuu Kiltakoulut-valmennuksen toteuttamisena opettajien täydennyskoulutuksena.
Itse pedagoginen toimintamalli on aika valmis, sen kehittämiseen ovat osallistuneet lähes kaikki Kiltakoulut-hankkeissa mukana olleet opettajat ja kouluttajat. Ilman tätä hienoa joukkoa emme olisi koskaan saaneet Kiltakouluja nykyisenkaltaiseen lentoon.

Kun toimintamalli ja oppimisympäristöt alkavat olla kunnossa, voidaan huomiota kääntää hieman toiminnan eettiseen suuntaan; Kun opettaja ottaa haltuun Kiltakoulut-mallin mukaiset opetusmenetemät ja mediavälineet, voidaan sanoa, että on päästy hyvään alkuun.

Aikansa kutakin, ensin mentiin hetki laitteet edellä.... Onneksi pedagogiikkakin löytyi...

Avoimet oppimateriaalit, mediavälineet ja pedagogiset mallit ovat sinällään välineitä joiden avulla on helpompi siirtää tässä ajassa tietoa oppijoille. Esitän tässä nyt muutamia mieltäni askarruttaneita väittämiä ja ajatuksia, tarkoituksena ei ole loukata ketään vaan tuoda julki ajatuksia, jotka hiipivät päähäni lukiessani erityisopettajakoulutuksen materiaaleja verraten niitä Kiltakoulut-malliin:

Etiikasta:
Mielestäni opettajaksi ryhtyvän etiikan pitäisi olla täysin kunnossa. Harmillisen usein näkee opettajia, joiden arvomaailma ja oma eettinen ajattelu on itsekäs ja jopa oppilasvihamielinen. Mietin etiikkaa tässä omana pohdintana koko opettajuuden kannalta, sillä inkluusioajatteluni mukaan erityisopettajia ei tarvita, vaan tarvitaan opettajia, jotka taitavat erityistä tukea tarvitsevien opettamisen.

Työvälineet löytyvät, löytyykö tarkoitus kaikille? Osaammeko käyttää näitä oikein?

Opettajan moraalin tulee peilautua opettajan tekemisen ja valintojen kautta. Opettajan tulee elää kuten opettaa, muuten opettajan työ on opettajan roolin suorittamista. Myös työn johtamisen vastuu on siirtymässä/siirtynyt yhä enemmän opettajien omille harteille, joten moraalin tulisi olla kohdallaan.

Ruohotien(Oppiminen ja ammatillinen kasvu, WSOY, Helsinki, 2000) mukaan; ”Yksilön menestys riippuu kollektiivisesta menestyksestä ja siksi yksilön kohtalo on yhä enemmän sidottu työtovereihin. Organisaation tulee luoda edellytykset sille, että ihmiset oppivat hallitsemaan epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta sekä pystyvät kehittymään yhdessä.”

”Filosofinen etiikka pyrkii tuottamaan normeja, joilla ohjataan ihmisiä pyrkimään kohti hyvää elämää ja säätelemään heidän keskinäistä toimintaansa.”(s. 105)


Olen ottanut tavaksi pitää yhden ammattietiikka-tunnin viikoittain nuorisoasteen opiskelijoilleni. Tunnin aikana mietimme päivänpolttavia, mediassa esillä olevia asioita sekä ammattialan käyttäytymisnormeja. Pyrin saamaan aikaan vuoropuhelun opiskelijoiden kanssa joskus jopa hieman provosoidenkin väittämillä. Samalla tulee tuuletettua omiakin asenteita, joskus etiikkatuntimme muuttavat myös omia näkemyksiäni oppilaiden kanssa vuorovaikutuksessa. Opettaja on paljon vartija, hän voi omalla toiminnallaan joko innostaa tai masentaa suuria joukkoja ihmisiä. Kerrannaisvaikutukset voivat olla käsittämättömän suuret, niin hyvässä kuin pahassa. Mielestäni opettajan moraalista ja etiikasta puhutaan aivan liian vähän. Myös kasvatustehtävän siirtyminen enenevissä määrin koulun hoidettavaksi kasvattaa eettisen ajattelun tarvetta koulujen henkilöstöille, koko hierarkia mukaan lukien.

Normaali?:

Viime aikoina itseäni on alkanut mietityttämään käsite ”normaali”, jota usein käytetään oppijoista..
Perinteisen koulun kannalta normaali opiskelija on ilmeisesti sellainen, joka istuu hiljaa paikallaan ja kuuntelee opetusta tehden muistiinpanoja?(Auditiivinen oppija)

Maalaustarvikkeet järjestyksessä, motivoiko tämä innovoimaan? Toisia kyllä, toisia ei...

Osa ihmisistä tuntee itsensä luovemmaksi tässä näkyvmässä, liika järjestys saattaa ahdistaa...

Itse mietin lähes päivittäin nuorisoasteen luokkia opetettaessa osan opiskelijoiden lokerointia pahimmassa tapauksessa koko peruskoulun ajan; Kun kerran on saanut ala-asteella pienryhmä- tai ”erkkastatuksen”, se seuraa läpi peruskoulun toiselle asteelle asti. Ihmeellisesti suurin osa näistä peruskoulussa ”tuomituista” pärjää lähes kiitettävästi, kun opetus muotoillaan heille soveltuvaksi. Myös rajojen ja sääntöjen määrittely on tärkeää. Mielestäni erityistä tukea tarvitsevien opetuksen ei tarvitse poiketa yleisopetuksesta, vaan yleisopetuksen tulee olla sellaista, että eri oppimistyylejä tukevaa opetusta on jatkuvasti.

Pitäisikö perinteisen koulun mennä hieman itseensä, onko akateeminen älykkyys ja sen mittaaminen oikea tapa kouluttaa tulevaisuuden työntekijöitä? Koulussa on arvostettu kautta aikojen akateemista taitoa, mutta miten nämä akateemisesti kouluttautuneet pystyvät vastaamaan maailman alati muuttuvaan todellisuuteen?

Työurat sirpaloituvat, epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät. Mielestäni erityispedagogiikan järjestelmät ovat ylimitoitetut. Onko tarpeen ”diagnosoida” opiskelija heti alkuun, tavallaan työntää pois normaalin käsitteestä?

 ”Ihmiset kysyvät minulta usein; Ovatko nuoret nykyään erilaisia kuin 20 vuotta sitten? Kyllä he ovat. Koska maailma on erilainen, heidän aivonsa ovat kytkeytyneet eri tavalla.”(Martin Westwell, Oxford/s. 124, Syntynyt digiaikaan, Tapscott, WSOYpro, Porvoo, 2010)