sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pohdintaa koulutusreformista

Varminta koulutusrefromista puhuttaessa on ammatillisten opettajien työnkuvan muuttuminen. Mielenkiinnolla odotan, miten reformi vaikuttaa oman työni tekemiseen. 
Syksyn aikana kantautui monesta oppilaitoksesta uudenlaisten säästötoimien aihettamat hankaluudet. Harmillisesti osa oppilaitoksista on ymmärtänyt toimintojen tehostamisen siten, että leikataan kaikilta palkkoja samassa suhteessa ottamatta huomioon eri osastojen työpanosta ja -tulosta. Myös paljon puhututtaneet tuntien leikkaukset opiskelijoiden lähiopetuksesta sekä opettajien korvaamien ohjaajilla ovat ylittäneet uutiskynnyksen. 

Opiskelijan näkökulma
Henkilökohtaisesti olen eniten huolissani suoraan peruskoulusta tulevista nuorista, alaikäisistä opiskelijoista, joiden pitäisi kasvaa aikuiseksi nopeammin ja vähemmin lähitunnein. Aikaisemmin oppilaitoksessa pystyi myös kasvamaan, nyt pitäisi nopeammin hankkiutua yksilölliselle opinpolulle ja koulutussopimuksen tai oppisopimuksen kautta työelämään hankkimaan taitoja. Uudet, notkeat opinpolut mahdollistavat täsmäkouluttautumisen, mutta myös opiskelijoiden tulisi toimia aikaisempaa itsenäisemmin oppilaitoksessa. 
Toisaalta, kun nuoret juuri peruskoulusta tulleet ja aikuisemmat sijoitetaan samoihin ryhmiin, niin ryhmästä voidaan laittaa jo työelämässä kannuksensa saaneet ensin koulutussopimuksella yrityksiin jolloin voidaan satsata työsaliin jääneiden nuorempien opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämiseen.

Tulevaisuudessa luokassa istutaan vähemmän....

 Yrityksen näkökulma
Tässä on positiivinen mahdollisuus, jos oppilaitoksella on kattava yritysyhteistyöverkosto ja osaavia opettajia, jotka kykenevät tarvittaessa pukemaan haalarit päälleen ja kouluttamaan myös yrityksen sisällä.Tärkeintä onkin oppilaitoksen edustajana pitää huolta siitä, että myös yritys hyötyy nuorista harjoittelijoista. Oppilaitoksen edustajan tuleekin kuunnella yritysten tarpeita ja tehdä oppilaitoksesta hyödyllinen toimija opiskelijoiden ja yritysten rajapinnassa.

Opettajan työnkuvan muutos
Tätä ei selvästikään ole juurikaan mietitty useimmissa oppilaitoksissa. Mennään palkkauksessa järjettömästi vanhan järjestelmän mukaisesti tunnustamatta osaamista. Kokonaistyöaikaan siirtyminen olisi oikeudenmukainen ratkaisu. Myös työnkuva on muuttunut paljon esimerkiksi omalla kohdallani. Ennen riitti, kun pohti oman ryhmän opetuksen tutussa työsalissa, jonka järjestyksen tuntee ja minne voi ottaa sen verran harjoitustöitä, että jokaisella riittää tekemistä. Riitti, kun mietti yhden koulutusasteen kurssin kulun. 
Kouluttajat tauolla 400 kilometrin päässä oppilaitoksesta..

Nykyisin matkustetaan usein toiselle paikkakunnalle ja pidetään yhteistyöyritysten toivomusten mukaisia, pienistä moduleista koostuvia koulutuspäiviä. Työsaliopetus on siirretty eri yritysten tuotantolinjoille, joihin pääseminen vaatii työnjohdollisia taitoja sekä tulosvastuuta yrityksen tuotantotavoittesta. Pedagogista taitoa vaatii taasen opetussuunnitelman tavoitteiden yhdistäminen tuotantotavoitteisiin, monesti on hyvä olla olemassa useiden eri aihealueiden opetusmateriaalit valmiiina, jos tuotannossa tapahtuukin äkkinäinen muutos.

Samoille lähipäiville kerätään eri tutkintomuotojen opiskelijoita, opiskellaan taitoja eikä niinkään kurssin jäykästi määrittelemiä tavoitteita. Opettajan ja kouluttajan substanssiosaamisen tärkeys korostuu, mutta myös ns. pelisilmä ja pedagoginen osaaminen.

Kouluttavan opettajan kannalta tässä on ikävintä se, että palkkaus on heikompi yrityksessä kouluttavalle kuin työsalissa opettavalle.(kun lasketaan työpäivän koko pituus sekä matka-ajat) Esimerkikisi virassa oleva opettaja ei saa palkkaa siirtymistä toiselle paikkakunnalle, ellei tästä sovita erikseen.(muokkaus; riippuu siitä, katsotaanko virkamatkaksi vai virantoimitusmatkaksi, tulkintakysymys) Nykyinen palkkausjärjestelmä ajaakin osaavia opettajia takaisin teollisuuden ja muun työelämän palvelukseen pois opetustyöstä. Tämä on harmillista, sillä juuri näitä osaajia ei saisi päästää pois, kun muutenkin olemme kovilla. Samaan aikaan jäljelle jääneiden tulisi pystyä kehittämään koulutusta ja omaksumaan uuden lain mukaisia järjestelmiä lennosta.

Nykyisin tietojärjestelmien tulisi olla saavutettavissa ja helposti käytettävissä....

Koulujen tietohallintajärjestelmät
Monessa oppilaitoksessa ei ole riittävästi nykytilaan taipuvia tietohallintajärjestelmiä. Lomakkeet ja järjestelmät ovat vanhanaikaisia ja hankalasti käytettäviä. Opettajan tulisi kyetä melkein lennosta täyttämään ja mahdollisesti muokkaamaan opiskelijoiden valintojen mukaan jokaisen opiskelijan opinpolkua. Tämä haastaa arviointimenetelmiä  sekä vanhoja järjestelmiä, myös tiedon saatavuus ja rajoitettavuus pitänee ottaa huomioon. Toivottavasti saisimme valtakunnallisen "opetuspilven" joka olisi helppo käyttää ja myös toimisi.

Lopuksi kuitenkin jää kaikesta positiivinen tunne, jospa tämä toimisi. Luultavasti korjausliikkeitä tehdään parin tulevan vuoden aikana kuten myös erilaisia uusia malleja kehitetään. Toivottavasti "aivovuoto" oppilaitoksista ei ehdi kasvaa liian suureksi.....

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Tiimiopettajuudesta

Nyt reformin myötä opettajan työnkuvan muutoksiin sisältyy erilaisiin työyhteisöihin kuuluminen, sulautuminen. Tiimitaidot ja joustavuus tulevat arvoon arvaamattomaan, kun opettajan työnkuvaan liittynee opetus koulun lisäksi työpaikoilla.
Voi olla, että tulevaisuus vaatii meitä hyväksymään vähän yllättäviäkin ratkaisuja....

Alakohtaiset opetustiimit
Tämä tilanne vaatii toimivan ja osaavan opetustiimin. Opetustiimiin kuuluvien tulee pystyä tekemään kaikkien tiimin jäsenten töitä. Kouluttajien tulee myös tottua siihen, että tiimin koostumus vaihtelee myös oppilaitoksissa. Tiimin jäsenten roolitus tulee miettiä tarkkaan kunkin osaamis- ja vahvuusalueiden mukaan. Tiimissä tuleekin olla erilaisia osaajia, kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa. Opetustiimin pakolliset osaamisalueet voisi luokitella esimerkiksi seuraavasti:

"Markkinointipäällikkö/toimitusjohtaja"
Osaamisalueet: markkinointi, substanssiosaaminen omalta alalta, pedagoginen ymmärrys
- Tämä tiimin jäsen tuntee substanssialan laajasti ja omaa tietotaidon koulutusten myyntiin ja markkinointiin. Hänen tulee olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalisesti taitava. Yrittäjyys tai yritteliäisyys ovat myös tärkeitä. Pedagogiset järjestelmät ja toimintamallit täytyy hallita.

"Hallipäällikkö, tuotantopäällikkö"
Osaamisalueet: Substanssin suvereeni hallinta, pedagogiikka, työnjohtotaidot
- Tämä tiimin jäsen tuntee substanssialan laajasti ja hallitsee työnjohdon sekä opiskelijoiden ohjaamisen sekä tietää, miten alan yritystä johdetaan. Osaa tehdä tarvittavat materiaalitilaukset ja kustannuslaskentaa. Kokemusta yrittäjänä toimimisesta.

"Koordinaattori, Teamleader"
Osaamisalueet; Substanssin riittävä hallinta, pedagoginen ymmärrys, tietotekniikka ja toimisto-ohjelmat, työnjohtotaidot, tiimin hallinta
- Tämä tiimin jäsen huolehtii konttoriasioiden toteutumisesta ja pitää huolen, että kaikki opiskeluun liittyvät asiat ovat lainmukaisessa järjestyksessä. Teamleader ohjaa muita tiimin jäseniä ja koordinoi tiimin jäsenten työn suorittamista(kuka tekee minkäkin työn ja milloin, koska kutsutaan opiskelijat lähipäiville ja mihin lähipäivään.)

"Ohjaaja, työnjohtaja"
Osaamisalueet; Substanssiosaaminen omalta alalta, pedagoginen ymmärrys, työnjohtotaidot
- Tämä tiimin jäsen toimii avustavissa tehtävissä ja opettajan/kouluttajan työparina. Hän on joustava ja tulee hyvin toimeen opiskelijoiden kanssa.

Tosiasiassa tiimien jäsenten tehtävät eivät ole näin selkeästi jaoteltavissa, vaan tarvitsemme tulevaisuudessa joustavasti ajattelevia henkilöitä jotka taitavat myös ongelmanratkaisun.


Toisinaan tuntuu, että jotakin puuttuu... Varmasti moni kouluttaja kokee tällä hetkellä epävarmuutta ja jopa riittämättömyyden tunnetta, kun työn perusta muuttuu niin nopeassa tahdissa.

Työnkuva muuttuu ja sirpaloituu
Nykyinen tuntien vähentäminen johtaa vääjämättä siihen, että oppilaitokset eivät enää "omista" opettajien ammattitaitoa kuten aikaisemmin. Kykenevät ja osaavat kouluttajat luultavammin hyvin piankin alkavat "myymään" osaamistaan sille oppilaitokselle, joka siitä parhaiten maksaa. Vastaavasti ketterät oppilaitokset ymmärtävät tilanteen ja pystyvät sitä hyödyntämään. Toki osa opettajista ja oppilaitoksistakin tukeutuvat perinteisempään linjaan, mutta kun resurssit alkavat huveta, niin ratkaisuja on pakko keksiä uusiakin. Tästä lisää seuraavassa päivityksessäni.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ammatin opettamisen haasteet työpaikoilla

Olen viimeiset kaksi vuotta harjoittanut uudenlaista opettajuutta; Kehitimme Opetushallituksen hankkeissa Satelliittikoulut-menetelmää. Mallissa opettaja menee opiskelijan luokse työpaikalle ja opettaa koulutettavaa asiaa työssä oppien itsekin.
Tämä ei oikeastaan poikkea mitenkään vanhasta ja toimivaksi havaitusta mestari-oppipoikamallista, mutta siinä on muutamia seikkoja, jotka tekevät mallin käyttöön ottamisesta haastavaa.




Luettelen mallin lanseeraamisessa eteen tulleita haastavia asioita, joita nykyinen koulutusmalli ei tue tai jotka vaativat uudenlaista ajattelua oppilaitokselta ja sen johdolta;

  1. Opetussuunnitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yrityksen tarpeisiin ja tavoitteisiin
  2. Opettajan tai kouluttajan oma osaaminen ja sen lisääminen tarvittaessa.
  3. Nopea reagointi tarvittaessa yritysten työvoiman kehittämisen tarpeisiin
  4. Henkilökunnan valmius matkustamiseen ja jatkomarkkinointiin ns. kentällä
Pureudun tässä kirjoituksessa ensimmäiseen aiheeseen eli opetussuunnitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yritysten tarpeisiin ja tavoitteisiin. Loput aiheet käsittelen myöhemmissä blogipäivityksissäni.

1. Opetussuunitelmien ja ammattitaitovaatimusten sovittaminen yritysten tarpeisiin ja tavoitteisiin

Nykyisin käytettävä tutkintorakenne toimii mainiosti, kun koulutetaan ryhmiä suunnilleen samaan tahtiin oppilaitoksen tiloissa saman aikataulun mukaisesti. Kun siirrytään eri yrityksiin ja erilaisiin yrityksiin, tarvisemme huomattavasti joustavampia rakenteita opiskelun tueksi.

 Omalla alallani, pintakäsittelyssä esimerkiksi sama ammattitaitovaatimus toistuu monissa muissakin tutkinnon osissa lähes samanlaisena ja samassa laajuudessa. Lähdinkin jaottelemaan näiden kokemusteni mukaan uutta materiaalia ammattitaitovaatimusten mukaisesti entisen tutkinnon osien osittelun mukaan. Opettajan tai oppilaitoksen tuleekin pystyä havaitsemaan aikaisemmin opittu ammattitaitovaatimuksen mukainen osaaminen ja hyväksilukea se myös muihin tutkinnon osiin. Näin toimien kolmivuotinen tutkinto pääosin työpaikalla opiskeltuna voi nopean oppijan kohdalla lyhentää opiskeluaikaa hyvinkin radikaalisti.

Tämän kuvan mukainen malli soveltuu silloin, kun yritys tietää melko tarkasti, mitä he haluavat koulutukselta.
Tämän kuvan mukainen malli toimii parhaiten, kun koulutetaan esim. perustutkinto alkeista lähtien.

Tutkinnon osissa toistuvat samat ammattitaitovaatimukset pitää selvittää ennen Satellittikoulut-malliin siirtymistä. Itse värikoodasin eri ammattitaitovaatimukset tutkinnon osien sisältä. Tämän jälkeen siirryin tekemään ns. materiaalimassojen tallentamista, eli kokoan kaikki ko. ammattitaitovaatimukseen liittyvät aineistoni samalle nettisivulle linkkeinä, kuvina ja videoina. Tämä työ on vielä itselläni kesken ja teen sitä samalla kun koostan kursseja eri koulutuksiin.
Tässä linkki esimerkkisivulle, "Ruiskumaalaustöiden tekeminen työturvallisuusmääräysten mukaisesti";
Klikkaa kuvaa päästäksesi tutkimaan sivua.
Sama ammattitaitovaatimus toistuu seuraavissa tutkinnon osissa:

Pintakäsittelyalan perustutkinto:
Metallituotemaalaus ja Korroosionestomaalaus
Autoalan perustutkinto, automaalari:
Ruiskumaalaustyöt, Pohjustustyöt ja Eri materiaalien korjaus- ja maalaustyöt

Tämän ajatusmallin perusteella lähdin jakamaan tutkintojen osia ammattitaitovaatimusten mukaan ja havaitsin, että tutkintojen osissa tulee paljon toistoa, joka ei sinällään ole huono asia oppimisen kannalta. Kun mietitään kuitenkin työelämälähtöistä kouluttamista, niin toistoa tulee työn suorittamisesta työtehtävässä mm. tähän valittuun ammattitaitovaatimukseen joka päivä teollisuuden ruiskumaalarina toimivalle tai automaalaamossa toimivalle.(näissä on tietenkin työpaikkakohtaisia eroja) Johtopäätöksenä voisimme aikaisemman, tutkintojen osiin perustuvan mallin sijaan osittella tutkinnon suorittamisen ammattitaitovaatimuksen mukaan.

Tässä esimerkissä kaksi ammattitaitovaatimusta ja niiden vaikuttavuus eri tutkinnon osien sisällä.
Tässä Popplet-applikaatio iPadissa, keskellä tutkintojen osat ja sivuilla ammattitaitovaatimukset
Tutkintojen osien osittaminen ammattitaitovaatimusten mukaan vaatii tutustumisen tutkinnon osiin ajatuksella. Jatkopäätelmänä tutkinnon ositus tästä näkökulmasta on moduloida huomattavasti pienempin osiin, jotta todellinen henkilökohtaistaminen olisi helpompaa ja joustavampaa työelämän tarpeiden ja vaatimusten mukaan.


maanantai 11. tammikuuta 2016

Opettajan mediavälineistä

Maria Lassila-Merisalo esitti minulle haastavan kysymyksen: "Mitä pidät tärkeimpinä/parhaimpina konsteina siihen, että opettaja, pedagogi saa nämä työkalut haltuunsa ja opetusta palvelemaan? Miten osata olla itse kriittinen ja seuloa olennaiset työkalut?" 

Olen käyttämäni mediavälineet ja -työkalut valinnut aluksi osin sattuman, osin yrityksen ja erehdyksen kautta, viime aikoina ihan vertailevan harkinnan ja pohdinnan tuloksena. Pintakilta sai alkunsa teollisen pintakäsittelyn kakkosluokan projektin aikaisesta blogikokeilusta 2010, joten viiden vuoden aikana on osa välineistä jo ehtinyt vaihtuakin.
Osa opiskelijoista kokee videopalvelut ja -välineet parempina oppimispäiväkirjan tiedon tallentajina kuin esim. blogipäivitykset

Tärkein mietittävä asia.. ...on pedagogiikka mediavälineiden käytämisen taustalla. Opettajan ja kouluttajan tulee miettiä mihin mediavälineitä ja -ohjelmia käytetään, miten ne tukevat ja palvelevat opittavan asian ymmärtämistä. Mediavälineet ja -ohjelmat tuleekin harkita oppilaan näkökulmasta. Liian jäykkiä rajoituksia ei kannata tehdä käytettäviin palveluihin, niitä tulee miettiä tiedon siirtämisen ja tiedon saavutettavuuden näkökulmasta. Opettajan rooli on muuttunut enemmänkin tiedon haltijasta tiedon oikea-aikaisen kuratoijan rooliin. Opettajan tulee osata ja kyetä osoittamaan opiskelijoilleen medioiden valtavasta tietovirrasta oikea tieto oikeaan aikaan opiskelijan osaamisen kehittymisen kannalta.

Mediavälineiden valinta ei ole aina helppoa...

Mediavälineiden valinta Aluksi opettajan kannattaa valita mediavälineet, joita hän osaa entuudestaan käyttää tai jotka tuntuvat itselle soveltuvimmilta. Kannattaa opetella ensin yhden medialaitteen tai -ohjelmiston käyttäminen ja pohtia sen mahdollisuuksia pedagogiselta kannalta. Kun ensimmäinen askel on otettu, ei saa jäädä paistattelemaan yhden mediavälineen käytön helppoudessa, vaan pitää pohtia seuraavan medialaitteen tai -ohjelman pedagogista käyttöä. 

Itse olen valinnut välineeni helpon omaksuttavuuden ja käytettävyyden mukaan: 

  • Blogger-blogi oppimispäiväkirjaksi opiskelijoille(suomenkielinen ohjeistus, melko monella on android-käyttöliittymä puhelimessa, jolloin heillä on myös g-mail tilitkin, joilla pääsee suoraan kirjautumaan Bloggeriinkin. Opiskelija "omistaa" tällöin bloginsa ja säilyttää sen hallinnan, vaikka opiskelu päättyykin, toisin kuin suljetut ympäristöt, mm. Moodle, joka on oppilaitoksen omistuksessa/hallinnassa)
  • Weebly-materiaalipankki pilvipalveluna, helppokäyttöinen aineiston julkaisuun valittu mediaohjelma, joka tekee samalla kertaa sekä PC:llä että mobiililaitteilla toimivat sivut. En kirjoita enää erikseen oppimateriaalejani tekstinkäsittelyohjelmin. Teen kaikki materiaalini suoraan pilvipalvelujen omilla tekstinkäsittelyvälineillä valmiiksi julkaistavassa muodossa.
  • Prezi, esitysgrafiikkaa pilvipalveluna
  • Laite, BYOD, opiskelijan omat mobiililaitteet tai PC:t. Pyrin siihen, että kaikki opetusmateriaalini ovat saavutettavissa kaikilla välineillä.

Kriittisyys mediavälineitä kohtaan Taas palataan ajatukseen siitä, mitä lisäarvoa digitaalinen väline/palvelu tuovat opetukseen? Ei kannata ottaa kevyesti käyttöön välineitä, jos ei ole ensin miettinyt ko. palvelun/välineen ominaisuuksia ja verrannut niitä omiin menetelmiin. Tämä on vaikea paikka monelle pedagogille, sillä on erittäin helppoa perustella itselleen, miksi oma, vanha, hyväksi havaittu malli pitäisi jättää käyttöön. Kannattaa tutustua opiskelijoiden maailmaan ja kysyä heiltäkin, mitä palveluita/välineitä he käyttävät. Peruslähtökohtana on elinikäisen oppimaan oppimisen pohdinta. Voinko minä pedagogina jättää huomioimatta uudet tiedonvälityksen välineet? Jos voin, miksi? Kannattaa muistaa, että digitaalisuus ei sulje pois aikaisempia menetelmiä, vaan tarjoaa uusia työkaluja opettajan pedagogiikan työkalupakkiin.

Tiimityön opettelu, vertaisosaaminen, oman työn reflektointi, oman oppimispäiväkirjan päivittäminen sekä digitaalisen tiedon siirtäminen saavutettavaksi, kaikkia näitä oppimaan oppimisen tapoja harjoitellaan tämän kuvan toiminnassa. Myös substanssiosaaminen paranee, kun samaa asiakokonaisuutta ajatellaan monien eri katalyyttien välityksellä.

Opettajan oma osaaminen On erittäin haastavaa pysyä nykyisen kaltaisessa tietovirrassa ajan tasalla. Opettajan mediavälineiden hallinta vaatiikin omistautumista asialle sekä kiinnostusta kehittää myös omia taitojaan. Usein joutuu menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle pysyäkseen kehityksessä mukana. Opettajan ehkä tärkeimpiä tehtäviä on elinikäisen oppimisen avaintaitojen avaaminen opiskelijoille. Niistä itse pidän tärkeimpänä oppimaan oppimisen opettamista. Seuraavaksi tärkein on ymmärrys oman digitaalisen jalanjäljen merkityksestä, jonka yhteydessä tulisi opettaa myös avoimessa, digitaalisessa ympäristössä toteutuva toimiminen.(Netiketti) Vasta näiden jälkeen tulee substanssin opettaminen. Hyvin harvat ykyisistä opiskelijoistamme viettävät koko työuransa samalla alalla, joten uuden tiedon omaksuminen ja sen etsiminen sekä soveltamisen menetelmät tulevat entistä tärkeämmiksi osata ja hallita.


Linkit: 

Pintakillan sivusto:

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kiltakoulut, hankkeesta verkostoksi

Kiltakoulut-toimintamalli on syntynyt käytännön tarpeesta saada opiskelijat motivoitumaan opiskelunsa aikana. Kiltakoulut-toimintamallin peruspilareita ovat opiskelijoiden tiedon hakeminen ja tallentaminen nykyaikaiseten mediavälineiden avulla sekä ammattitaidon vahvistaminen, johon sisältyvät työelämävalmiudet. Pedagogisina välineinä käytetään toimialasta riippuen vertaisoppimista, mestari-oppipoikamallia ja projektioppimista.
Vuoden kilta 2015, Sisustajakilta Original, Helsinki. Minna Lännenmäki kannattelee juuri saamaansa tunnustusta, vas. Esko Hentilä, Anu Konkarikoski, Minna Lännenmäki, Tapio Hanhilammi ja allekirjoittanut.

Toimintamallin laajentuminen verkostoksi alkoi, kun yhä useampi samoin ajatteleva opettaja ja kouluttaja liittyi mukaan yhteistoiminnalliseen toimintamallin kehittämiseen. Kiltakoulut-verkoston toimijat omaavat yritteliään asenteen ja tiimityötaidot, jotka yhdistettyinä mediatyökaluihin saavat hyvät käytänteet leviämään yli oppilaitosrajojen lähes reaaliajassa.

Joskus pulmaan ratkaisuun vaaditaan verkoston apua...

Kiltamallissa opiskelija vastuullistetaan omasta oppimisestaan, opettajan roolin muuttuessa valmentajaksi tai oppimisen ohjaajaksi. Oppimaan oppiminen ja opiskelijan motivointi ovat tärkeimpiä taitoja ja ominaisuuksia, kun opetetaan ihmisiä käden taidoissa. Myös elinikäisen oppimisen avaintaidot, sosiaalisuus, digitaalisuus ja yritteliäisyys pitäisi saada opintojen alkuvaiheessa opiskelijan omiksi toimintamalleiksi ja -tavoiksi.

Työn dokumentointi opiskelun lomassa on tärkeää. Kuvassa ruiskun huoltaminen ja sen dokumentointi käynnissä.

www.kiltakoulut.fi

Kiltakoulut-verkosto

Kiltakoulut-verkostoon kuuluu tällä hetkellä n. 40 eri kiltaa eli opiskelulinjaa 10 oppilaitoksessa. Kaikki kiltamaisesti opetuksensa järjestäneet eivät ole ottaneet Kiltakoulut-mallin mukaista logoa käyttöön, joten Kiltakoulut-logon alla toimivia linjoja on n. 30.

Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan lähemmin, missä kiltoja jo on.
Kiltakoulut lyhyesti;

  • Kokoelma pedagogisia toimintamalleja, joiden avulla kouluttaja/opettaja voi helpommin vastata nykyaikaisen koulutuksen haasteisiin
  • Verkosto, jonka avulla voi löytää nopeasti vastauksia
  • Oppimisympäristömalli, jonka avulla voi kehittää koulutusta
  • Kansallinen ja alueellinen toimija, konkreettista yhteistyötä koulujen ja opettajien välillä
  • Opettajien täydennyskoulutusta opettajakorkeakoulujen kanssa yhteistyössä
  • Ammattiopisto Tavastian rekisteröity tavaramerkki


Opettajakilta Orginal

Opettajakillan avoin ryhmä Facebookissa
Verkoston kasvaessa avasimme Opettajakillan verkkosivut materiaalien jakamiseksi itseopiskelua ajatellen. Havaitsimme tarpeen Opettajakillan toiminnan lisäämisestä ja nopeasti mukaan saatiin aktiivisia toimijoita. Opettajakilta kutsuu jäseniä mukaan verkostoitumaan ja Opettajakiltaan voi myös itse hakea, jos kokee kiltamaisen toimintamallin omakseen.

Opettajakillan verkkosivut



Miten aloitan kiltamaisen oppimisympäristön rakentamisen?


1. Ensimmäinen tehtävä on oman motivaation miettiminen. Kiltakoulutoiminta vaatii opettajalta innostusta omaan alaan, substanssiosaamisen tulee olla riittävän korkealla tasolla sekä valmiudet oppia koko ajan uutta.
Opettajan innostava esiintyminen opetustilanteessa on koko opetuksen perusta. Kun tiedostat oman motivaatiosi työhösi ja se on riittävän korkea, voit miettiä seuraavaa vaihetta kohti kiltakoulutoimintaa.

2. Työympäristön kartoittaminen, joka sisältää sekä oppimisympäristön sekä opettajakollegoiden arvioinnin.

Toiminnan aloittaminen ja jatkaminen vaatii kaikkien saman alan vuosikurssien opettajien myötämielisyyttä, sillä kiltamaisen opetustavan perusperiaatteet ovat vanhemmat tutor-oppilaat sekä joustava ohjaustapa eri vuosikurssien välillä. Voidaankin puhua opettamisen ohjaustiimistä eli myös opetus tulee tapahtua tiimityönä. Esimerkiksi jos kaksi luokkaa on samassa työtilassa samaan aikaan, ohjetta tarvitseva opiskelija voi pyytää lähintä opettajaa, ohjaajaa tai tutoria neuvomaan itseään. Ryhmänohjaajan tehtävät jätetään edelleen ryhmänohjaajalle; Opiskelijan poissaolot yms. kirjaa oma opettaja/ryhmänohjaaja.

3. Oppilaitoksen johdon suhtautuminen

Kannattaa keskustella johdon kanssa ennen toimintamallin käyttöönottoa. Toisaalta jos kiltatoimintaan liittymisen paineet tulevat johdon eikä opettajien taholta, on edettävä varovaisesti. Alkuvaiheessa kiltamainen opetustapa voi vaatia sijoituksia oppilaitoksen johdolta niin kalustoon kuin henkilökunnan koulutukseenkin. Kun toiminta on saatu alulle, niin se pitäisi onnistua nykyisen palkkauksen puitteissa.(vrt. suunnitteluaika/oppitunti)

4. Opiskelijoiden motivoiminen

Opiskelijoille kannattaa kertoa asiasta vasta kun tietää että kiltakoulutoiminta voidaan toteuttaa. Opiskelijat lähtevät herkästi mukaan toimintaan, kunhan heille kertoo rehellisesti mistä on kyse, sillä kiltamainen opetus auttaa kyllä opintojen suorittamista selkeästi. Vertaisoppimisen omaksuminen vähentää eri vuosikurssien välisiä jännitteitä poistaen kiusaamisen lähes kokonaan.

Jari Välkkynen,
Kiltakoulut-valmentaja

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ulkoisten tunnusten(artefaktien) merkitys opiskelijoiden ryhmäyttämisessä

Kiltakoulut-oppimisympäristön yksi tärkeä osa on näkyvät elementit ryhmään, omaan joukkoon tai "heimoon" kuulumisesta. Pintakilta Originalissa on pitkät perinteet artefakteista osana ryhmäyttämistä.
Kiltakoulut verkoston nettisivut


Oma logo on tärkeä osa osaamisalan identiteettiä. Pintakillan nettisivut löydät täältä.
Artefaktien rooli on tullut vuosi vuodelta tärkeämmäksi osaksi ryhmäyttämistä. Opiskelijat "leimautuvat" helpommin Pintakiltaan kuin monialaiseen oppilaitokseen. Alakohtainen, oma pienempi yksikkö tulee saman, yhteisen (oppimis)tavoitteen vuoksi läheisemmäksi kuin monialainen oppilaitos.
Pintakillan kouluhupparit ja projektit vahvistavat ammatti-identiteettiä
Kyseessä on myös orastavan ammatti-identiteetin vahvistaminen. Opettajien ja ohjaajien rooli on tärkeä, sillä samalla kun pidetään huolta ryhmän dynamiikan parantamisesta, pitää tarkastella asiaa myös toisesta näkökulmasta; Pintakilta-jengi, joka ylenkatsoo muiden linjojen opiskelijoita ei ole suotavaa muodostua. Tästä päästäänkin yhteen ammattieetiiseen kysymykseen, miten innostetaan riittävästi, mutta positiivisesti vahvistaen, opiskelijan omaa osaamista esiintuoden?


Uudet valkoisten haalareiden haltijat ja Pintaliitäjä-palkinnon saaneet yhteiskuvassa
Oranssi, valkoinen ja Harmaa
Jo ensimmäisenä päivänä aloitamme opiskelijoiden tutustumisen artefakteihimme. Toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoista on valittu sosiaalisesti taitavat ja osaavat valkohaalarisiksi tutor-oppilaiksi, jotka toimivat isoveljen tai -siskon tavoin ensimmäisten päivien aikana opastaen nuorempia alkuun opettajan tukena.

Valkoiset haalarit ansaitaan, niitä ei saa automaattisesti. Tämä opettaa suhtautumaan vastuuntuntoisesti opintoihin sekä samalla antaa varmuutta valkohaalariselle oman tekemisen omaksumiseen.Opettajat ja ohjaajat pitävät oransseja työpaitoja/huppareita, joten hallityöskentelyssä yhdellä silmäyksellä voi havaita, mistä suunnasta voi etsiä apua oppimisensa tueksi.

Valkoiset haalarit ansaitaan... Ohjaaja kättelee ja kysyy samalla, onko opiskelija valmis kantaamaan valkoisia haalareitaan...

Tästä opiskelijoiden suunnittelemasta projektiasusta Pintakilta sai värinsä 2010.

Corvette-projekti määritteli Pintakillan päävärit, oranssin ja mustan. Corvette oli ensimmäinen projektimme, joka sai suuren näkyvyyden sosiaalisessa mediassa.(olemme tehneet joka vuosi projektiauton) Kuvassa kaikilla opiskelijoilla on tässä vaiheessa valkoiset haalarit.(2010)

Opiskelijat edustavat mustassa hupparissaan..(Hot Rod & Rock Show, 2015)

Pintakilta Tampereenkin opiskelijat edustavat mustassa...Hot Rod & Rock Show, 2015)

Oranssi erottuu kauas työsalissa...
Näkyvät merkit osaamisen kehittymisestä
Opiskelijoillemme valkoiset haalarit ovat tavoiteltava merkki edistymisestä alalla. Palkitsemme vuosittain myös Pintaliitäjät, yhdestä kahteen opiskelijaa, jotka omalla esimerkillään ja positiivisuudellaan ylläpitävät Pintakilta-henkeä työsalissa. Pintaliitäjä saa pysyvän merkin nimityksestään koulun seinälle diplomin muodossa sekä ommeltavan hihamerkin haalareihinsa ja kouluhuppariin.
Näitä on harvalla.. Merkki on samanlainen, kuin pintakäsittelymestarin merkki, mutta eroaa lähinnä sillä, että Mestarimerkissä on kultaiset siivet, liitäjällä hopeiset.
Kiltahuppari identiteetin vahvistajana
Kukapa meistä ei haluasi kuulua johonkin yhteisöön? Olemme luoneet säännöstön, joka tulee pitää mielessä kiltahupparia pidettässä. Pitää käyttäytyä yhteisön edustajana, muistaa hyvät tavat ja säännöt. Huppari on opiskelijan itsensä hankkima, mutta Pintakilta maksaa logon brodeerauksen. Näin toimien pidätämme oikeuden vaihtaa hupparin perusmalliseen mustaan ilman brodeerauksia, jos sitä pitäessä toimitaan killan sääntöjen vastaisesti.(Opiskelija on ostanut pelkän hupparin, ei logoja, jotka ovat Pintakillan "omaisuutta".) Säännöt ovat jokaisella luokalla itse laaditut ja linjassa oppilaitoksen järjestyssääntöjen kanssa.
Näitä sääntöjä tulee noudattaa oppilaitoksen alueella ja tapahtumissa, Ei olisi pahitteeksi, jos säännöt juurtuisivat toimintamalliksi...
Monet nuoret ovat vähän hämmennyksissään ja alttiita monenlaisille vaikutteille. Olemme tyytyväisiä, jos pystymme täyttämään "heimoutumisen" tarvetta terveellä ammattiin valmistavalla tavalla siten, että orastava ammattiylpeys määrittelee toimintaa.

Tässä yksi positiivisen heimoutumisen malli, urheiluseuraan leimaantuminen...
Esimerkin voima
Jos ylläkuvatun toiminnan haluaa saada nuorille "myytyä", pitää koko opettajatiimin toimia samojen sääntöjen mukaan mitä nuorilta vaaditaan, esimerkkinä ja osin ammatillisena esikuvana. Kiltakoulut-verkostossa on monta opiskelijaryhmää, joissa tämän tyylinen toiminta on jo arkipäivää tai orastamassa toimintamalliksi.

Opettajakilta, keskustelua pedagogiikasta. Jos kiinnostuit, tervetuloa "heimoon".

Verkostoa löytyy myös oppilaitosten johdolle.
Raksakilta Original, uusimpia jäseniä verkostossamme

tiistai 1. syyskuuta 2015

Erityisopettajuudesta

Erityistä tukea tarvitsevien opettaja, Erkka... Olen pohtinut koko opettajan urani ajan, mikä heistä tekee erityistä tukea tarvitsevan opettajan. Tässä päivityksessä luotaan omia ajatuksiani, matkaani erityisopettajaksi sekä ehkä myöskin asenteitani aiheesta.
Aloittaessani opettajanurani 2005 helmikuussa mieleeni ei juolahtanutkaan, että matkasta oppilaitoksessa muodostuisi näin pitkä. Pienyrittäjänä tulin alalle tekemään projektia, pintakäsittelyalan teollisen puolen vetovoimaisuuden parantamiseksi. Olin suunnitellut olevani opetustehtävissä korkeintaan vuoden, sillä yrittäjänä ei voi olla liian pitkää aikaa pois markkinoilta. Käytännössä tulin tekemään toisen opettajan vuorotteluvapaan sijaisuutta.

Pedagogisia toimintamalleja
Heti alkuvaiheessa opettajan uraani törmäsin opiskelijoihin, joiden tapa oppia oli erilainen kuin omani. Koska yrittäjänä olin tottunut ratkomaan monesti aika suuriakin tuotantoon ja pintakäsittelyyn liittyviä ongelmia, lähdin heidän kohdallaan etsimään ratkaisua ongelmaan, "miten pystyn välittämään ammatin perustiedon heidän ymmärtämässään muodossa". Tämä oli oman opetusmenetelmäni muotoutumisen kannalta tärkeä oivallus, joka kantoi sitten täällä loppuvaiheessakin hedelmää erityistä tukea tarvitsevien huomioinnin muodossa. Mestari-oppipoikamalli, vertaisoppiminen ja projektioppiminen oikeassa suhteessa toisiinsa nähden oppijasta riippuen toimivat hyvin kädentaitoja opettaessa.

(Erityis)opetuksen ongelmia
Oikeastaan kädentaidoista kiinnostuneet opiskelijat eivät tarvitse erityistä tukea työsalin puolella, mutta niinsanotut ATTO-aineet ovat aihettaneet jaksomuotoisina opettajan urani kestäessä eniten oppijoiden turhautumisia sekä keskeyttämisiä. Vikaa ei kannata hakea opettajista, vaan järjestelmästä. Opiskelija motivoituu ensimmäisten työsalijaksojen aikana pintakäsittelijäksi, mutta 2-2,5 kuukauden "pikkulukio" ATTO-jaksolla kuolettaa monen oppimishalun.

Erityisopettajaksi hakeutuminen
 Oman näkemykseni mukaan opettaja "valmentaa" ja opiskelija laitetaan etsimään, miten hän oppii itse parhaiten. Kun oppimistyyli on löytynyt, opettaja vahvistaa ja muokkaa aineiston opiskelijan parhaiten hallitsemaan tapaan oppia. Koska halusin niin sanotusti mustetta kynääni, eli päättää vastuullani olevien opiskelijoiden erityisopetuksen muodosta ja mallista, ainoa tapa oli lähteä itse koulun penkille jälleen.

En uskonut pääseväni erityisopettajan koulutukseen, olenhan kaukana akateemisesta oppijasta. Yllättäen minut kutsuttiin haastatteluun, jossa heti mainitsin olevani vaikea koulutettava, koska tulen kyseenalaistamaan ja haastamaan opettajia. Haastattelun jälkeen olin lähes varma, että en pääse opiskelemaan.(Haastattelijat näyttivän toisinaan vähän hämmentyneiltä...)

Ilmeisesti tarvitsivat yhden esimerkin "erkasta" malliksi muille erityisopettajaopiskelijoille, koska olin kuin olinkin läpäissyt seulan ja saanut opiskelupaikan. Hyvä ystäväni Mika Heinonen, jonka kanssa olin monet opetusmaailman konkelot kokenut, oli myös hyväksytty mukaan Erkat 13 ryhmään. Mikan kanssa historia oli varmasti poikkeava, sillä hän toimi aikanaan vastuuopettajanani, kun opiskelin ammatilliseksi opettajaksi. Tämän jälkeen Mika tuli mukaan Kiltakoulut-hankkeeseen palattuaan takaisin ammatilliseksi opettajaksi metalliosastolle, jolloin oli minun vuoroni mentoroida häntä Kiltakoulut-oppimisympäristön kanssa.Nyt aloitimme hänen kanssaan matkan opiskelijakavereina uuteen tuntemattomaan, roolit vaihtuvat...

Koulutus alkaa
Aloitimme Keväällä 2013 opinnot, olin aluksi kovin kriittinen mm. inkluusiomallia vastaan. Opintojen edetessä ajatukseni inkluusiosta ja erityistä tukea tarvitsevien opetuksesta muuttui, nyt inkluusiomalli on mielestäni ainoa tapa saada erityistä tukea tarvitsevat integroitumaan yhteiskunnan toimijoiksi. Teimme ensimmäiset tehtävät, vierailukäynnit erityistä tukea tarvitsevien oppilaitoksiin Mikan kanssa tiiminä. Kävimme ala-asteen erityisluokkiin tututumassa sekä ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Samalla sain tärkeää verkostoa sovittua, Ari Kedonperä Kiipulan Ammattiopistosta innostui Kiltakoulut-mallista ja tuli syksyllä ns. Opepari-hankkeen kautta työparikseni noin viikon ajaksi Pintakiltaan. Oli luonnollista tehdä vastavierailu Arin luo, joten ensimmäinen opetusharjoittelu suoritettiinkin jo ennen joulua. Ensimmäisen puolen vuoden aikana onnistuin jo ohittamaan pari tehtävää, jotka sitten suoritin jälkikäteen.

Mutkia matkaan
Oma työkalenterini oli aluksi laitettu minimiin, jotta voisin opiskella mahdollisimman tehokkaasti. Yllättäen sain Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen pedagoginen kehittäjä-palkinnon, joka täytti kalenterini hetkessä luentotilaisuuksilla ja opiskelurauha oli mennyttä. Jäin jälkeen opinnoissani, sekä osa lähipäivistä piti jättää väliin. Pyrin aina käymään vähintään toisella lähipäivällä, mutta poissaolot kerryttivät tekemättömien tehtävien sumaa. Mietin vakavasti koko koulutuksen keskeyttämistä. Huomasin myös, että olin ottanut liikaa puheenvuoroja opiskelun alkukuukausina, joten päätin noudattaa suomalaista viisautta, puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Seuraavat lähipäivät pinnistelin ilman ainuttakaan puheenvuoroa, kunnes lähimmät opiskelukaverit kysyivät että mikä sinua vaivaa.. Aloin suhtautua liiankin kriittisesti opintoihin, paine alkoi vaikuttaa kevättä kohti mentäessä. Vaimoni opiskeli samanaikaisesti koulunkäynnin ohjaajan ammattitutkintoa, joten kotona vietettiin opiskeluviikonloppuja. Näiden aikana sainkin kurottua suurimman osan rästitehtävistä kuntoon.

Kriittisyyttä
Löysin paljon kriittisyyttä itsestäni, sekä itseäni että opiskeluani kohtaan. Olin varmasti ikävää seuraa opiskelijakavereilleni, jotka joutuivat kuuntelemaan tilitystäni. Minulle muodostui suuri ajatuksellinen ongelma koko erityisopetusta kohtaan; Opetusharjoittelussa näkemäni, oikeasti tuen tarpeessa olevien motivaatio ja uutteruus loi karkean vastakohdan ns. normaalissa ammattiopetuksessa määriteltyjen erityistä tukea tarvitsevien kanssa. Suurin osa erityistä tukea tarvitsevista ns. normaalissa ammattiopetuksessa tarvitsisi kasvatusta, elämänhallinnan opetusta tai jopa vähän selkeämmät rajat ja jonkun, joka pitää rajoista kiinni. Toinen tuntuva ongelma on tämän koulutuksen antama mandaatti toimia tästä hamaan eläkkeeseen saakka ammatillisena erityisopettajana. Mielestäni niin ammatillisen erityisopettajan kuin opettajankin tulisi käydä säännöllisesti täydentämässä osaamistaan myös pedagogiikan alalla. Jokaisen opettajan tulisikin hallita erityistä tukea tarvitsevien opetus omassa ryhmässään.

Positiivisuutta
Opetusharjoittelu ja yhteistoiminnalliset opetusmenetelmät toimivat mielestäni parhaiten myös opettajia koulutettaessa, joten itse motivoiduin parhaiten opiskelemaan näillä menetelmillä. Myös ryhmän tuki ja kannustus olivat tärkeässä osassa opintojani, oli ilo havaita, kuinka mukava porukka meillä tällä matkalla oli.

Pohdintaa
Mitä tästä jäi käteen? no uusia, hyviä opettajakavereita, joiden kanssa toivon mukaan pidetään yhteyttä. Toinen merkittävä, mainittava asia on inkluusion ymmärrys ja sen toteuttamisen työkalut opettajana. Keskustelin lähes kaikkien ryhmämme vastuuopettajien kanssa omista ajatuksellisista ongelmistani, kiitokset teille ohjaamisesta. Myös pitkäaikainen ystäväni ja kollegani Keijo Hakala onnistui ohjaamaan minua kuivalle maalle erityisopetuksen filosofisesta suosta, jonne olin itseni suunnistanut.

Visuaalinen tapa esittää opetussuunnitelma edistyi opintojeni aikana paljon, osin siitä johtuen, että otin erityistä tukea tarvitsevat vahvemmin Pintakilta 360:n kehityksessä huomioon. Kehitystyöni ja pari muuta hanketta johtivat todellisen inkluusion toteutumiseen Pintakillassa. Toteutussuunnitelmamme johdetaan suoraan uudesta opetussuunnitelmasta ja yksilölliset polut tulevat toivottavasti toteutumaan paremmin kuin tähän asti.