sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pohdintaa koulutusreformista

Varminta koulutusrefromista puhuttaessa on ammatillisten opettajien työnkuvan muuttuminen. Mielenkiinnolla odotan, miten reformi vaikuttaa oman työni tekemiseen. 
Syksyn aikana kantautui monesta oppilaitoksesta uudenlaisten säästötoimien aihettamat hankaluudet. Harmillisesti osa oppilaitoksista on ymmärtänyt toimintojen tehostamisen siten, että leikataan kaikilta palkkoja samassa suhteessa ottamatta huomioon eri osastojen työpanosta ja -tulosta. Myös paljon puhututtaneet tuntien leikkaukset opiskelijoiden lähiopetuksesta sekä opettajien korvaamien ohjaajilla ovat ylittäneet uutiskynnyksen. 

Opiskelijan näkökulma
Henkilökohtaisesti olen eniten huolissani suoraan peruskoulusta tulevista nuorista, alaikäisistä opiskelijoista, joiden pitäisi kasvaa aikuiseksi nopeammin ja vähemmin lähitunnein. Aikaisemmin oppilaitoksessa pystyi myös kasvamaan, nyt pitäisi nopeammin hankkiutua yksilölliselle opinpolulle ja koulutussopimuksen tai oppisopimuksen kautta työelämään hankkimaan taitoja. Uudet, notkeat opinpolut mahdollistavat täsmäkouluttautumisen, mutta myös opiskelijoiden tulisi toimia aikaisempaa itsenäisemmin oppilaitoksessa. 
Toisaalta, kun nuoret juuri peruskoulusta tulleet ja aikuisemmat sijoitetaan samoihin ryhmiin, niin ryhmästä voidaan laittaa jo työelämässä kannuksensa saaneet ensin koulutussopimuksella yrityksiin jolloin voidaan satsata työsaliin jääneiden nuorempien opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämiseen.

Tulevaisuudessa luokassa istutaan vähemmän....

 Yrityksen näkökulma
Tässä on positiivinen mahdollisuus, jos oppilaitoksella on kattava yritysyhteistyöverkosto ja osaavia opettajia, jotka kykenevät tarvittaessa pukemaan haalarit päälleen ja kouluttamaan myös yrityksen sisällä.Tärkeintä onkin oppilaitoksen edustajana pitää huolta siitä, että myös yritys hyötyy nuorista harjoittelijoista. Oppilaitoksen edustajan tuleekin kuunnella yritysten tarpeita ja tehdä oppilaitoksesta hyödyllinen toimija opiskelijoiden ja yritysten rajapinnassa.

Opettajan työnkuvan muutos
Tätä ei selvästikään ole juurikaan mietitty useimmissa oppilaitoksissa. Mennään palkkauksessa järjettömästi vanhan järjestelmän mukaisesti tunnustamatta osaamista. Kokonaistyöaikaan siirtyminen olisi oikeudenmukainen ratkaisu. Myös työnkuva on muuttunut paljon esimerkiksi omalla kohdallani. Ennen riitti, kun pohti oman ryhmän opetuksen tutussa työsalissa, jonka järjestyksen tuntee ja minne voi ottaa sen verran harjoitustöitä, että jokaisella riittää tekemistä. Riitti, kun mietti yhden koulutusasteen kurssin kulun. 
Kouluttajat tauolla 400 kilometrin päässä oppilaitoksesta..

Nykyisin matkustetaan usein toiselle paikkakunnalle ja pidetään yhteistyöyritysten toivomusten mukaisia, pienistä moduleista koostuvia koulutuspäiviä. Työsaliopetus on siirretty eri yritysten tuotantolinjoille, joihin pääseminen vaatii työnjohdollisia taitoja sekä tulosvastuuta yrityksen tuotantotavoittesta. Pedagogista taitoa vaatii taasen opetussuunnitelman tavoitteiden yhdistäminen tuotantotavoitteisiin, monesti on hyvä olla olemassa useiden eri aihealueiden opetusmateriaalit valmiiina, jos tuotannossa tapahtuukin äkkinäinen muutos.

Samoille lähipäiville kerätään eri tutkintomuotojen opiskelijoita, opiskellaan taitoja eikä niinkään kurssin jäykästi määrittelemiä tavoitteita. Opettajan ja kouluttajan substanssiosaamisen tärkeys korostuu, mutta myös ns. pelisilmä ja pedagoginen osaaminen.

Kouluttavan opettajan kannalta tässä on ikävintä se, että palkkaus on heikompi yrityksessä kouluttavalle kuin työsalissa opettavalle.(kun lasketaan työpäivän koko pituus sekä matka-ajat) Esimerkikisi virassa oleva opettaja ei saa palkkaa siirtymistä toiselle paikkakunnalle, ellei tästä sovita erikseen.(muokkaus; riippuu siitä, katsotaanko virkamatkaksi vai virantoimitusmatkaksi, tulkintakysymys) Nykyinen palkkausjärjestelmä ajaakin osaavia opettajia takaisin teollisuuden ja muun työelämän palvelukseen pois opetustyöstä. Tämä on harmillista, sillä juuri näitä osaajia ei saisi päästää pois, kun muutenkin olemme kovilla. Samaan aikaan jäljelle jääneiden tulisi pystyä kehittämään koulutusta ja omaksumaan uuden lain mukaisia järjestelmiä lennosta.

Nykyisin tietojärjestelmien tulisi olla saavutettavissa ja helposti käytettävissä....

Koulujen tietohallintajärjestelmät
Monessa oppilaitoksessa ei ole riittävästi nykytilaan taipuvia tietohallintajärjestelmiä. Lomakkeet ja järjestelmät ovat vanhanaikaisia ja hankalasti käytettäviä. Opettajan tulisi kyetä melkein lennosta täyttämään ja mahdollisesti muokkaamaan opiskelijoiden valintojen mukaan jokaisen opiskelijan opinpolkua. Tämä haastaa arviointimenetelmiä  sekä vanhoja järjestelmiä, myös tiedon saatavuus ja rajoitettavuus pitänee ottaa huomioon. Toivottavasti saisimme valtakunnallisen "opetuspilven" joka olisi helppo käyttää ja myös toimisi.

Lopuksi kuitenkin jää kaikesta positiivinen tunne, jospa tämä toimisi. Luultavasti korjausliikkeitä tehdään parin tulevan vuoden aikana kuten myös erilaisia uusia malleja kehitetään. Toivottavasti "aivovuoto" oppilaitoksista ei ehdi kasvaa liian suureksi.....